Ihailen pitkän linjan graafikoita jotka ovat jättäneet näkyvän jälkensä Suomalaiseen graafiseen suunnitteluun ja siihen visuaaliseen maailmaan jonka me päivittäin havainnoimme kaupungilla kulkiessamme. Nämä arvostetut, mutta vaatimattomat alansa ammattilaiset ovat onnistuneet herättämään tunteita ja samalla tekemään niin aikaa kuin ihmisten trendien mukana muuttuvia makumieltymyksiäkin kestävää jälkeä. Ilme voi muuttua, mutta sen ydin säilyy. Se tunnistettavuus ja ne piirteet jotka tekevät ilmeestä tunnistettavan, seuravaat mukana vuosikymmenestä toiseen aina yhtä raikkaina ja moderneina.

Kun katsoo esimerkiksi tätä graafikko Kyösti Variksen galleriaa, löytää sieltä tuttuja liiketunnuksia yksi toisensa perään. Osa niistä haltijoidensa mukana jo haudattuja ja keskuudestamme poistuneita, mutta silti edelleen voimakkaita muistoja ja tunteita herättäen. Osa taas edelleen haltijoidensa mukana kulkien ja meissä ilahduttavia “hei toi on toi!”  -huudahduksia aiheuttaen. Meille niin arkiset joutsenmerkit ja Alkon tunnukset, ne kaikki on joku suunnitellut. Tässä tapauksessa ei kuka tahansa joku, vaan maailmallakin arvostettu ja vankan vision omaava rautainen ammattilainen, joka on onnistunut siinä mikä mielestäni on yksi tämän ammatin tärkeimmistä tavotteista. Hän on nimittäin onnistunut yhdistämään kaupallisuuden ja omat voimakkaat visionsa ainutlaatuisella tavalla, jolle en voi kuin nostaa hattua.

Kyösti Variksen haastattelu Helsingin Sanomissa 4.1.2013. 

Kyösti Variksen sivut.

—

Toinen pitkän linjan graafikko jota ihailen suuresti on Erik Bruun, herkullisten Jaffa-limonadimainosten isä, joka on tunnettu myös upeista luontoaiheisista kuvistaan ja tunnuksistaan kuten esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton saimaannorpasta. Bruunin vuonna 1974 taiteilema norppa seilaa edelleen Luonnonsuojeluliiton logossa, eikä ole vuosien saatossa menettänyt tippaakaan viehätysvoimastaan.

Erik Bruun osuu omalla järkähtämättömällä tyylillään  myös nykyhetkeen, jossa kaikki on digitalisoitua mutta käsillä tekeminen suositumpaa kuin koskaan. Hän kun tekee kaikki työnsä käsin, täysin ilman tietokoneita, samalla tavalla ja samoja tekniikoita käyttäen kuin uransa alkuvuosina. On myös ollut hienoa havaita että Bruun on halunnut jakaa osaamistaan myös nykyisille nuorille suunnittelijoille ja täten edesauttanut joidenkin graafisen suunnittelun perinteiden jatkumista yhä edelleen, tuleville sukupolville.

On ollut myös ilahduttavaa nähdä kuinka media on viimeaikoina tuonut esille näitä katukuvaamme suuresti vaikuttaneita hahmoja.  Täten se ehkä on osaltaan kohottanut koko alan arvostusta ihmisten silmissä ja auttanut heitä näkemään kasvot kaikkien niiden liikemerkkien, mainosten ja julisteiden takana, jotka jo itsessään ovat meille niin kovin tuttuja.

Erik Bruunin sivut. 

Graafinen suunnittelu on osaltaan hyvin trendisidonnaista, mutta kuten nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, voidaan sen avulla saavuttaa myös jotain ajatonta ja meidän kansallisidentiteettimme vankasti kolahtavaa ja sinne  juurtuvaa. Sellaista pysyvyyttä johon voi aina luottaa, vaikka maailma ympärillä muuttuu. Nämä kaksi miestä ovat tehneet sellaisen uran josta minä voin vain haaveilla, mutta jos onnistun saavuttamaan edes pienen ripauksen siitä mihin he ovat kyenneet, olen onnellinen.

Tagit: idolit, tekstii.

Apua! Oon ollu vuodepotilaana mystisesti venähtäneen jalkani kanssa (edelleen kipeä!), joten kaikki lupaamani päivitykset ovat siirtyneet nyt hamaan tulevaisuuteen. Anteeeeks! Yritän saada asian korjattua asap.

Tulipa kuitenkin osallistuttua ekaa kertaa 24 tuntia sarjakuvaa -rupeamaan Sarjakuvakeskuksella ja koska mä yleensä piirrän max. yksisivuisia, niin mun 24h ja 24-sivua typistyivät 9½ tuntiin ja 9-sivuun. Sain kuitenkin omassa mittakaavassani pitkän sarjiksen tehtyä alusta loppuun, vaikkei nyt tullutkaan ihan “täyspitkää” ja oon tyytyväinen saavutettuun tavoitteeseen.

Yritän saada tässä heti huomenissa skannattua mun 24 tuntia -sarjikseni, nimeltään Kissa varjoisten kujien ja linkitän sen sitten näkyville tännekin. :) Oli antoisa ja inspiroiva tapahtuma, kiitos Sarjakuvakeskukselle järjestelyistä ja mukavasta tapahtumasta. :)

Tagit: tekstii.

Yritän ehtiä tämän viikon aikana kirjoittelemaan hieman juttua Maria Björklundin Planeetta Z:sta, sekä Eeva Meltion taiteen maisterin lopputyöstä, yhteisöllisestä sarjisantologiasta Yksitoista/Eleven. Nämä molemmat ovat tehneet muhun niin suuren vaikutuksen, että kyllähän niistä nyt täytyy maailmalle kuuluttaa. Samoin voisin palata ajatuksissani vielä hetkeksi Sarjakuvafestivaalien Pienlehtitaivaaseen ja kertoa hieman niistä pienjulkaisuista joita sain tuon viikonlopun aikana käsiini. :)

Ainiin! Ja olenpa mä tässä kaiken sairastelun ja flunssailun ohella saanut jotain uutta piirrettyäkin, joten siihen samaan syssyyn voisin sitten jotain kuvallistakin postailla. :)

Lisäksi opiskelurintamalta kuuluu uutta! Eli jatko-opintopaikkani varmistui tänään ja aloitan av-viestinnän ammattitutkinnon Media Designer -koulutuksen lokakuun lopussa AEL:ssa. :) Jee! Odotan todella suurella innolla näitä opintoja. :)

Kärmes-rintamallakin tapahtuu uutta. Koska mitään varmaa ei vielä ole luvata, niin en asiasta sen enempää pukahda ennenkuin jutskat varmistuu, jos varmistuu.

Tällaista siis tälläkertaa. Palaan asian äärelle huomenissa jälleen hieman pidemmän sepustuksen kera. Toivottavasti joku jaksaa näitä lukeakin. :)

Tagit: Kärmes, Sarjakuvafestivaalit, tekstii.

Kuva: Aino Sutinen

Noniin, nyt on aikaa turista sitten hieman pidemmän kaavan kautta ensikertalaisen pienlehtitaivastelijan festarikokemuksista. :)

Jännitin ihan sairaasti ennakkoon tuota Pienlehtitaivastelua. Pelkäsin että mitä jos kaikki dissaa eikä kukaan osta multa mitään. Olin jo varautunut ottamaan takkiini ja vaipumaan murheen alhoon ja itsesääliin “kukaaneitykkäämustayäää!”.

Noh, varasin sitten mukaan maltillisen määrän myyntiartikkeleita, kuten  Kärmes ja hurjat seikkailut! -lehteä ja muutamia askartelemiani HUUpöllö-koruja. Päätin kokeilla uutuutena lanseerata Pienlehtitaivaassa HUUpöllö-sormukset, mutta niidenkään menekin suhteen ei ollut mitään suuria odotuksia.

Niinpä heti ensimmäinen Pienlehtitaivaspäivä tuottikin minulle suuren positiivisen yllätyksen, kun päivän jälkeen kaikki varaamani HUUpöllöt oli myyty ja Kärmes-lehteäkin oli jäljellä enää yksi kappale selailukappaleen lisäksi.

Niinpä sitä pitikin sitten turvautua suunnitelmaan B ja silmät ristissä illan tunteina häslätä kotona kasaan lisää myyntiartikkeleita sunnuntaille. Toisinsanoen kasasimme siis avomiehen kanssa kasaan Se oli se kesä… -lehtiä ja minä väsäsin kasaan pöllöaiheisia tarroja, joihin hetken mielijohteesta päätin HUUpöllön seuraksi ottaa myös uuden pöllöhahmo HUUhkajan.

Se oli se kesä… -omaelämäkerrallinen kuvakertomus herätti ihmisissä myös kiinnostusta niin, ettei niitäkään sunnuntaipäivän jälkeen tarvinnut yhtään kappaletta enää takaisin kotiin raahata. HUUpöllöt menivät edelleen kaupaksi ja HUUhkajakin herätti sen verran kiinnostusta festivaalikansassa, että päätin lähteä viemään tätäkin hahmoa HUUpöllön rinnalla pikkuhiljaa eteenpäin.

Tavaroiden myyminen ei suinkaan ole ainoa hieno asia Pienlehtitaivaassa, vaan lisäksi tuli nähtyä tuttuja (mm. muutama sellainen jota en ollut vuosikausiin nähnyt) ja tavattua uusia ihania ihmisiä. Lisäksi tuli saatua välitöntä ja suoraa palautetta omista töistään, mikä on todella hyödyllistä jatkoa ajatellen. :) Kaikin puolin siis hyvä viikonloppu. Hauskaa ja antoisaa oli siinä määrin, etten vieläkään ole toipunut festariväsymyksestä. :D

Sen verran tuli viikonlopun aikana shoppailtua, että ostin Sammakon pöydästä uunituoreen Anonyymit eläimet -albumin joka on albumimitassakin juuri niin loistava kuin odotinkin sen olevan. Kaikki strippisarjikset eivät mielestäni toimi albumimitassa, mutta Anon. el. toimi loistavasti ja albumissa tietyt asiat kuten jokaisen eläimen selkeä oma persoonallisuus tuli ehkä vielä yksittäisiä strippejä paremmin esille. Lisäksi Anon. el. edustaa juuri sellaista huumoria joka kolahtaa allekirjoittaneeseen ja minut varmaan leimattiinkin hulluksi paikallisjunassa kun luin albumia ja nauroin ääneen itsekseni.

Koko elämyksen kruunasi itse Maestron, eli Joonas Lehtimäen omistuskirjoitus loistavilla Exo ja kani- piirustuksilla höystettynä. Kiitos Joonas ja toivottavasti näemme pian lisää Anonyymejä eläimiä kovien kansien sisällä! :)

Tagit: Sarjakuvafestivaalit, tekstii.

… ja tarkempaa raporttia tulossa kunhan tästä tokenen. Kiitos kaikille ihmisille joita tapasin (uusia ja vanhoja tuttuja!)  ja joihin oli ilo tutustua festareiden puitteissa ja kiitos kaikille jotka ostivat Kärmeksen tai HUUpöllöjä…

Erityiskiitos Joonas Lehtimäelle mahtavasta Anonyymit eläimet -albumista ja omistuskirjoituksesta. :D

Tagit: Sarjakuvafestivaalit, tekstii.

… ja sen tiimoilta olen tässä häslännyt ja suhannut menemään erinäisiä juttuja. Huomenna kiidän hakemaan Kärmes-lehdet painosta ja tänään askartelin HUUpöllöedustukseen hieman vahvistusta, eli pyöreiden nappikoneella tehtyjen magneettien ja rintanappien lisäksi festareille tulee nyt siis HUUpöllö-korviksia ja riipus.

Perjantaina menen festareille vapaaehtoistyöskentelemään päiväksi ja lauantaina koittaakin sitten Pienlehtitaivas… Toivotaan hyvää säätä ja mahdollisimman vähän sadetta. Mä yritän kyllä varustaa itseni ja tilpehöörini niin, ettei pieni sade koidu kohtaloksi.

Nähdään sarjakuvafestivaaleilla! Muistakaa myös huomenna Laps rakas-tapahtuma, jonka yhteydessä mm. perinteinen Kylli-täti kilpailu!

Nyt rupeaa olemaan kaikki tilpehöörit kasassa (allekirjoittaneen päätä lukuunottamatta :D) Sarjisfestareita varten, joten eikun festaroimaan!

Tagit: sarjisfestarit, tekstii.

Ajattelin sitten vaan ilmoittaa, että mulla ois ideoita ja aiheita vaikka kuinka moneen postaukseen, kunhan vaan ehtis toteuttaa ne. :D Eli yritän ehtiä lähiaikoina muuntaa pääni sisältöä kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Kerrottakoot, että asiaan liittyy mm. ikivanhat Plussa ja Elannon (!) kanta-asiakaskortit jotka sain äiteeltä ja mun rakkaaksi muodostunut kassi jonka oon verhoillu rintanapeilla jotka on ajautuneet mulle eri elämänvaiheissa ja kantavat minulle omia muistoja ja merkityksiään. Mutta näistä aiheista kuvien kera toivon mukaan pian! Olen myös saanut jopa jotain työnkin tapaista tehtyä ja senkin tiimoilta voisin palata asiaan, toivottavasti niin ikään kuvien kera. T: nimim. miksi vuorokaudessa ei ole enemmän tunteja, häh?!

En mä oikein tiedä että mikä tämän postauksen idea on. Kaipa se oli rikkoa blogihiljaisuus siinä toivossa (ja illuusiossa) että tätä blogia edes yksi ihminen lukisi. :D Tässä samalla aasinsilta sellaiseen asiaan, että jos teitä lukijoita oikeasti on olemassa, niin antakaahan kuulua itsestänne! Kommentoikaa vaikkapa tuonne kommenttilootaan jotain, niin mulle tulee hyvä mieli kun tiedän että joku oikeesti ehkä tätä mun tajunnanvirtaa jaksaa lukeakin. :)

Ja jottei menisi ihan pelkäksi löpinäksi tällä kertaa, niin pistän tähän erään ikivanhan töherrykseni varmaan jostain vuodelta 2005, veikkaisin. “Teoksen” nimi on “Yleisessä vessassa” . :D Toivon mukaan saisin digitoitua vihdoin jossain vaiheessa jotain ihan oikeastikin vanhaa kamaa jostain vuodelta nakki ( ehkä oikeesti legendaariselta vuodelta 1995 tms.). Tämä kuitenkin nyt hieman uudempaa tuotantoa, jopa vuodelta 2005 ja liittyy Dolly & Johnsson -sarjakuviin joita silloin tuli enemmänkin piirreltyä ihan omaksi ilokseni. Näitä Dolly&Johnssoneita on jossain arkistoissa enemmänkin ja ne oon joskus julkaissut vanhassa blogissanikin. Ehkäpä ne voisi joskus julkaista täälläkin, ellei itsesensuuri pääse ennen sitä iskemään. :D

Kiitos ja anteeksi.

Tagit: Arkisto, tekstii.

Pakko tähän heti perään jakaa vielä toinen vanha blogikirjoitukseni, tai oikeastaan osa siitä, koska sitä lukiessa meinaan tikahtua nauruun. :D

Eli Sarin aforismeja vuodelta 2005, olkaa hyvä. :DDD Yksi asia mikä ei ole kuudessa vuodessa muuttunut mihinkään… Tuo lausahdus (kaikessa tekosyvällisyydessään) kuvaa tismalleen sitä, että kuinka järjestelmällinen olen ja olen ollut. :D

” PYSYVÄ JÄRJESTYS
on vaikeampi saavuttaa kuin pysyvä epäjärjestys. “

Tagit: oldies, tekstii.

Tässäpä nyt ensimmäinen osa arkistojen aarteita ja historian lehtien havinaa. Toisin sanoen, viimeöisen googlailun tuloksena päätin julkaista joitain vanhoja blogikirjoituksiani myös täällä uudessa blogissa. Niinpä historian lehtien havistelemisen saa aloittaa seuraava, Muumeja käsittelevä teksti jonka olen kirjoittanut lauantaina 15.10.2005.

En siis todellakaan väitä että nämä vanhat kirjoitelmani olisivat mitenkään päin tarkasteltuina loistavia, kuten eivät ole uudemmatkaan pohdintani. Kuitenkin haluan jakaa joitain “vanhoja” ajatuksiani kanssanne (tai kanssasi, yksi lukijani), etenkin niitä joiden suhteen mielipiteeni ei tähän päivään mennessä ole muuttunut.

Lue koko kirjaus »

Tagit: oldies, tekstii.

Koska minä missasin kauan odotetun Pariisinmatkan, niin aion nyyhkiä kohtaloani ja lukea pahimpaan Pariisinmissausärsytykseen kirjahyllystä löytyvän Julia Vuoren sarjakuva-albumin Sika Pariisissa.

Tähän sain inspiraation lueskellessani erästä suosikkiblogiani jossa Vuoren kirjoja niin ikään käsiteltiin. Tämän blogin innoittamana päätinkin purkaa Pariisinmatkan peruuntumisesta aiheutuneen mielipahan lukemalla nimen omaan Sika Pariisissa -sarjakuvakertomuksen,  joka kaikeksi onneksi löytyy omasta kirjahyllystä. :)

Tagit: tekstii.