Päätinpä nyt koota yhteen postaukseen viimepäivien tapahtumat, alkaen siitä että olen tosiaan ollut pidemmän tovin jo kipeenä (oon nykyään aika harvoin kipee, mutta näköjään sitten kun se flunssa iskee niin iskee sitten ihan huolella). Tänään raahauduin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon työhuoneelle ja täällä sitä nyt ollaan, tiiviisti sorvin ääressä.

Ohessa allekirjoittanut kirjaimellisesti pöllön näköisenä. En itsekään tiedä mikä juju tämän kuvan postaamisessa oikein on, muuta kuin kertoa että parempaan en tällä hetkellä pysty. :D Itsensä kuvaaminen on nimittäin äärimmäisen hankalaa ja tämä oli lukuisten otosten joukossa sieltä parhaimmasta päästä. Pahoittelen jo valmiiksi seuraavan kuvan mahdollisesti aiheuttamia traumoja.

Joku on jättänyt mun pöydälle likaisen kahvikupin, mutta kun kuppi itsessään on noin hurmaava, niin annettakoot se anteeksi. En ole vielä edes raaskinut tiskata kuppia kun se on tuossa pöydän kulmalla niin soma. :D

Pari päivää sitten vietettiin tasa-arvon päivää ja minä vietin sen päivän istumalla tasa-arvoisesti lajitovereideni kanssa terveyskeskuspäivystyksessä, vuoronumerolappu kädessä. Terveyskeskukseen mennessäni törmäsin tunnelissa niin hellyttävään näkyyn että se oli pakko ikuistaa. Tasa-arvon päivän hengessä tuli tästä mielestäni jo tilataideteosta lähentelevästä asetelmasta mieleen hyvinkin yleviä ajatuksia esimerkiksi siitä, miten hieno ja nahkainen sohvatyyny voi käydä rinta rinnan juna-aseman tunnelin nuhjuisen ja töhrityn kaakeliseinän kanssa ilman mitään ongelmia. :)

Koska parisen vuotta sitten en koskaan saanut aikaiseksi ikuistettaa kameralla erään paikallisen kukkakaupan portinpielessä ollutta ja silloisilla työmatkoilla päivittäin allekirjoitaneessa kieroa hilpeyttä herättänyttä  “Multa tuli jo!” -kylttiä, niin tämä mitä ilmeisimmin pääsiäisen (ja kevään) aikaansaama kaksimielisyys piti sitten ikuistaa. Kiitos ja anteeksi.

Tämä flunssaan sairastuminen on tosiaan hieman haitannut harrastustoimintaa viimeaikoina, mutta nyt jos tästä vähitellen pääsisi taas takaisin elävien kirjoihin, niin voisi ajan kanssa kirjoitella tänne sellaisesta mukavasta yhteisöllisestä kansalaisprojektista kuin Kino AXA, jossa myös itse olen mukana. :) Taannoin piti erään AXA-kokouksen jälkeen tappaa aikaa keskustassa melkein tunti ennen bussin lähtöä ja mikäs olisikaan parempi tapa tappaa aikaa kuin syömällä ja juomalla? :D

Pahoittelen jälleen kerran kuvien ruokottoman huonoa laatua. Iphone kun on ainoa kamera jonka omistan tällä hetkellä, joten näihin kuviin on tyytyminen ainakin siihen asti kunnes voitan lotossa. :D

Mutta juu, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kuulemiin.

Kategoria: Skäbädäbä.
Tagit: Randomii

Koska olen kipeä enkä vastoin suunnitelmia ole päässyt nyt hetkeen tallille, olen sen sijaan istunut piirtämässä – kaihoisasti huokaillen -, mitäs muutakaan kuin hevosia. :D

Kuvat on toteutettu sekatekniikalla, eli tussilla ja digitaalisesti. Jos old school -piirustusvälineistä puhutaan, niin kyllä tussit on vaan mulle se the juttu. Tälläkertaa käytössä tosin oli vaan yksi viimeisiään vetelevä tussinkuvatus, kunnollisten välineiden ollessa iloisesti työhuoneella. Sain onneksi tussin viimeiset musteet tiristettyä tähän kuvaan, jota sitten innostuinkin varioimaan ihan urakalla. :D

Kategoria: Jee!.
Tagit: ihahaa

Nyt on taas ollut niin paljon kaikkea sambarumbaa ja allekirjoittanut lisäksi korvatulehduksen kourissa, että blogim päivittäminen on jäänyt taaaaas hieman retuperälle. Koska en (vielä) ole saanut mitään uutta edes valmiiksi asti, ei minulla sen puoleen ole hirveästi mitään uutta kuvallista materiaaliakaan esiteltäväksi.

Tämän viikonlopun ohjelmassa kuitenkin olisi tarkoitus ottaa paremmat kuvat kaikista uusista koruista ja kuvata hieman videota kissojen kanssa temppuilusta, joten jos tänään piirtäis ja kuvais ja huomenna päivittäs blogia sisällöllisesti hieman rikkaammalla postauksella? Sounds like a plan.

Tässä vielä pieni kollaasikurkistus kuvaan jota olen viimeaikoina työstänyt. Kokonainenkin kuva nähtäneen jossain vaiheessa täällä. :)

Kategoria: Tekstipainotteista.

Kategoria: Jee!.
Tagit: Miau

Kyllähän se oli alusta asti tiedossa että täältä koulusta pitäisi joskus valmistuakin, mutta nyt se jotenkin konkretisoitui kun täällä koulussa iskettiin päivämäärät vaan kylmästi tiskiin. Tutkintotyön (eli lopputyön) teko häämöttää hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa ja koko hässäkän pitäis olla valmiina lokakuun alkuun mennessä!

Lueskelin tuossa juuri tutkintotyön kriteerejä ja hienoinen paniikki valtaa tässä hieman alaa. Niin paljon kaikkea mitä pitäis osata, tehdä, hallita ja organisoida. Ja minun pitäisi tutkintotyöllä osoittaa että olen tämän alan rautainen amattilainen. Joskus kun sitä täytyy todistella itselleenkin.

Muita opinnäytetöiden tai gradujen parissa pakertajia linjoilla?

Kategoria: Skäbädäbä.
Tagit: iik!, Randomii

Noniin! Otin siis blogin kommenteista sellaisen toiminnan pois että jokainen kommentti vaatii ylläpitäjän hyväksynnän ennenkuin se näkyy julkisesti. Nyt siis kommentit näkyvät samantien kommenttilaatikossa ja toivonkin että tämä saisi teidät ihmiset ja lukijat (joita FB-tykkäysten perusteella ainakin kaksi näyttäis olevan) avaamaan sanaisen arkkunne kommenttiboksiin. :) Tai sitte mun jutut on vaan niin tylsiä että niitä ei kukaan jaksa kommentoida. :D Yritän kirjoittaa jatkossa myös mielenkiintoisempia postauksia.

Kysytään tässä nyt samalla, että millaisista asioista te haluaisitte lukea Sari ja kuva -blogissa? Pitäisikö blogin olla tiukasti rajattuna kuvallisen ilmaisun ja viestinnän osa-alueisiin vai ovatko pilkahdukset muustakin elämästä tervetulleita?

Kategoria: Jee!.
Tagit: Randomii

Tänään suuntautui matkani niinkin eksoottiseen kaupunkikohteeseen kuin Kalasatama. :D Sinne siis metrolla köröttelin asioita hoitamaan ja samalla sain päivän tarpeellisen annoksen yliannostuksen aurinkoa. Lisäksi viimepäivien runsaan lumisateen vastapainoksi lämpötilakin oli tänään vaihteeksi plussan puolella, mikä tarkoitti loskassa rämpimistä.

Päivän pukeutumisessa olikin siis tänään kaksi avainasiaa, nimittäin:

Jättikokoiset aurinkolasit 
(Ostettu Hietsun kirppikseltä viimekesänä kolmella egellä)

Tekonahka/muovimaiharit! Loistavaa ja vettähylkivää matskua näille keleille!
(Kirpparilöytö nämäkin. Merkki on Seppälän Link ja näillä oli hintaa muistaakseni 4.70 tms.)

***

Enpä tiedä olenko aikaisemmin tässä blogissa puhunut suuresti pitämästäni asiasta, jonka takia mua yleensä pidetään aika outona. :D  Tämä olkoot nyt taas pitkästä aikaa uusi 50 asiaa minusta -paljastus. Hyvät naiset ja herrat, 50 asiaa minusta osa 45:

Tykkään metroista ja etenkin niiden vanhempien metromallien vaihteiden äänistä. Kaikista paras ääni tulee siitä kun metro pysähtyy asemalle, mutta kyllä se lähtöäänikin on melko jees. Liikun metrolla aika harvoin ja silloin kun liikun ja jos ei ole mikään kiire, niin jään yleensä metrosta pois jäätyäni laiturille kuuntelemaan kun metro lähtee asemalta. Jos oikein innostun, saatan odotella myös seuraavan metron saapumisen.

Niissä vanhoissa metroissa on kunnon soundit, ne uudemmat mallit on ihan plääh ja ne vaan natisee. Odotankin siis kauhulla kun nuo vanhemmat metrot poistuu kokonaan liikenteestä, kun ei noista uusista metroista ole vaihdesoundien jatkajiksi. :(

Kategoria: 50 asiaa minusta, Jee!.
Tagit: Randomii

Sain eilen ojennettua tämän tilaustyön sen tilaajalle ja saatuani hyväksyvät kommentit päätin laittaa kuvan siitä tännekin näytille. Eli asunnon oveen tuleva “täällä vartion minä” -henkinen kyltti, jonka kuvissa seikkailee asiakkaan omat eläimet. :)

Olisi mukava nähdä tämä kyltti joskus sillä paikalla mihin se on tarkoitettukin, joten jos tämän kyltin omistaja sattuu lukemaan tätä, niin otappahan minulle kyltistä valokuva kun olet saanut sen kiinnitettyä paikoilleen. :)

Kategoria: Jee!.
Tagit: jee!

Palataanpa hetkeksi eiliseen. Olin tallila ja värväsin erästä tallituttua ottamaan pari kuvaa minusta ja tammasta. Minusta kun on vuosien varrella niin vähän kuvia hevosten parissa. Lisäksi kaikilla hevosihmisillä on somessa upeita kuvaotoksiaan itsestään hevostensa kanssa, joten kyllähän minäkin halusin samanlaisen itsestäni ja uljaasta vuokraratsustani. Viimeisimpänä inspiroijana toimi henkilö joka käy ratsastamassa tätä samaa hevosta ja hänen FB-profiilikuvaksi taannoin ilmestynyt huippuotos jossa hevonen on korvat hörössä ja kaunis kuin karamelli.

Joten eikun vaan kännykamera laulamaan ja poseeraamaan!

Tammalla todistettavasti korvat hörössä!

Tai ainakin toinen korva hörössä.

Loput kuvat olivatkin sitten tällaisia…

…ja tällaisia. :D

Ilmeistään huolimatta tamma on kyllä kiltti ja mukava ja sitä oli eilenkin. Liekö joku lähinaapurustossa tilannut piilohevosenlihaa sisältävän pizzan, sillä eilen kun käytiin kävelyllä niin tamma pysähtyi mennen tullen tismalleen samaan kohtaan pellon reunaan, nosti päänsä ylväästi korkeuksiin ja sieraimet väristen haisteli jotain navakan tuulen mukanaan tuomaa hajua…

Vastaan tullut peräkärryä vetänyt farmariauto ei herättänyt hevosessa mitään tunteita, mutta ans olla kun tienristeyksessä oli lumipenkkaan ilmestyneet tuoreet autonrenkaan jäljet. OMG että pientä hevosta siinä vaiheessa vietiin kun se suurieleisesti steppaillen ja suoranaisesti korskuen kiersi renkaanjäljet kaukaa. :D

Tätä samaista tammaa ei myöskään isot kuorma-autot, lumiauraajat tai bussitkaan vois vähempää kiinnostaa, mutta ootappas vaan kun tulee polulla kolme pikkunassikkaa peräkanaa pyörillä vastaan ja niillä jokaisella törröttää repussaan… virvelit! Pienen hevoseläimen mielestä niinku ehkä maailman kamalin asia ja ehdottoman potentiaalinen uhka. :D

Vaikka tämä tamma joskus “hötkyääkin” ja säpsähtelee mitä hassuimpia asioita (ne paljon puhutut punaiset postilaatikot taas eivät herätä mitään tunteita, muuta kuin suuren halun työntää turvalla laatikon kansi auki ja tutkia sisältö :D), niin luotettava se on. Se ei lähde viemään, ei ryysi ei jyrää, eikä muutenkaan tule ihmistä päin (paitsi turvalla välillä ihan vähän vaan lähestyy jos taskussa rapisee herkut). :) Tämä tamma nyt on vaan rinsessa, jolla aina välillä hiertää patjan alla se herne. Yleensä tämän tamman säpsyilyt noudattavat samaa kaavaa, joten nyt kun niistä on päässyt jo vähän jyvälle, niin pelkän hengissäsäilymisvietin sijaan voi siellä hevosen selässä jo ottaa aikaa että kuinka monta sekuntia pysyy selässä. :D Hevosystävällistä rodeota.

On se kyllä aivan ihana tamma, jonka kanssa vaan ei itse auta olla tosikko. :D Tämä tamma myös inspiroi minua ihan älyttömästi, sillä sen kanssa ei ikinä ehdi tulla tylsää, vaan lähes jokainen päivä tämän tamman kanssa on aikalailla sarjakuvamatskua. :D Olen mä kyllä ollut onnekas kun on ollut kunnia tutustua tähän tammaan, sen mummokaveriin ja omistajaansa. :)

Mun oli pakko piirtää tähän kuvaan itelleni kunnon hiuspehko.
Alkuperäisessä versiossa näytän ihan pojalta. 

Kategoria: Jee!.
Tagit: ihahaa

Tämä aihe on ihan oman postauksensa arvoinen, nimittäin työpukeutuminen. Olen nyt sisäistänyt sen että tänne työhuoneelle ei ehkä sovi tulla pieruverkkareissa tai kauhtuneessa pyjamassa, siitä lähdetään.

Työvaatteideni tulee olla mukavia ja rentoja päällä, bonusta jos ne näyttävät hyviltä (onko se edes mahdollista täällä kropalla?). Kaapista multa löytyy pari perus garderobia, joten sen suhteen ei pitäisi olla ongelmaa. Mutta jokaisessa asiassa on olemassa aina se pieni  mutta ja minun työasujeni suhteen probleemi on seuraavanlainen.

Mä sotken. Jos mulla ei ole HUUpöllöjen lakkausta tai liimaamista ohjelmassa,  niin paidaltani voi lukea ainakin sen päivän ruokalistan. Jos en onnistu sotkemaan syödessä itseäni, onnistun dippaamaan hihani lakkapurkissa tai sutaisemaan siveltimellä paitaani kauniin kuosin likaisen tahran.

Jos jatkan tätä vauhtia, on mun jokaisessa kaapista löytyvässä vaatekappaleessa kohta jokin kestotahra joka ei lähde pois millään poppakonstilla. Ei vaikka noituis, loitsis ja tanssisi sadetanssia päällään seisten.

Tähän olisi toki olemassa ratkaisuja:

1. opetella syömään niinkuin aikuiset ihmiset syö
2. opetella kohdistamaan askartelulakat ja liimat sinne mihin ne kuuluu
3. hankkia ruokalappu
4. tai mikä vielä ehkäpä parempaa, essu!

Jos toteutan jomman kumman viimeisimmistä, voidaan ehkä sanoa hyvästit tyylikkäälle työpukeutumiselle. Ei sillä että mun työpukeutumiseni tähänkään asti olisi ollut mitenkään erityisen tyylikästä tai naistenlehtien tyylivinkkejä noudattavaa. Sellainen muovinen essu jollaisia tuomareiden assistenteilla on kissanäyttelyissä olis kyllä kieltämättä aika kähee.

Nyt siis pohdinkin, että otanko vaatteideni kanssa sen riskin että kohta mulla ei ole yhtään siistiä ja puhdasta vaatekappaletta kaapissa, vai alanko pukeutua töihin sellaisiin “rönsiksiin” joiden pysyvä likaantuminen ei ole suuri katastrofi.

Miten teillä ihmiset? Onko työpukeutumisessanne tyyli kaiken a ja o vai meneekö käytännöllisyys kaiken muun edelle? Asettaako työnkuvanne ja -ympäristönne jonkinlaisia vaatimuksia pukeutumisenne suhteen?

Kertokaa! Auttakaa!

Kategoria: Skäbädäbä.
Tagit: HELP!