Onpas taas venähtänyt pitkä aika sitten edellisen postauksen. Oon töhöttänyt tässä hirveällä tohinalla ympäriinsä ja blogin päivitys on sitten jäänyt. Mulla on kyllä pari aihetta jo plakkarissa, mutta niiden postausten kirjotteluun pitää sitten ajan kanssa keskittyä.

Nytpä valmistaudun perjantaisaunaan ja annan ideoiden muhia vielä hetken päässä. Huomenna jos ehtis kirjoittaa sitten tänne blogiinkin ihan pitkän kaavan kautta. :)

.

Nyt on taas ollut niin paljon kaikkea sambarumbaa ja allekirjoittanut lisäksi korvatulehduksen kourissa, että blogim päivittäminen on jäänyt taaaaas hieman retuperälle. Koska en (vielä) ole saanut mitään uutta edes valmiiksi asti, ei minulla sen puoleen ole hirveästi mitään uutta kuvallista materiaaliakaan esiteltäväksi.

Tämän viikonlopun ohjelmassa kuitenkin olisi tarkoitus ottaa paremmat kuvat kaikista uusista koruista ja kuvata hieman videota kissojen kanssa temppuilusta, joten jos tänään piirtäis ja kuvais ja huomenna päivittäs blogia sisällöllisesti hieman rikkaammalla postauksella? Sounds like a plan.

Tässä vielä pieni kollaasikurkistus kuvaan jota olen viimeaikoina työstänyt. Kokonainenkin kuva nähtäneen jossain vaiheessa täällä. :)

.

Olen ollut pitkästä aikaa ihan kunnolla kipeänä ja tänään sain vihdoin ekaa kertaa moneen päivään tietsikan auki ja itseni raahattua sen äärelle. Tällä selityksellä pohjustan siis sitä, että kunhan tästä lunssasta tokenen, niin tulen esittelemään uuden kierrätyskoru”mallistoni” pidemmän kaavan mukaan tekstin ja kuvien kera. :) Siihen asti atshiu ja kuumaa juomaa naamariin.

Tagit: HUUhkaja, HUUpöllö, koruilua, MAUkatti.

Ihailen pitkän linjan graafikoita jotka ovat jättäneet näkyvän jälkensä Suomalaiseen graafiseen suunnitteluun ja siihen visuaaliseen maailmaan jonka me päivittäin havainnoimme kaupungilla kulkiessamme. Nämä arvostetut, mutta vaatimattomat alansa ammattilaiset ovat onnistuneet herättämään tunteita ja samalla tekemään niin aikaa kuin ihmisten trendien mukana muuttuvia makumieltymyksiäkin kestävää jälkeä. Ilme voi muuttua, mutta sen ydin säilyy. Se tunnistettavuus ja ne piirteet jotka tekevät ilmeestä tunnistettavan, seuravaat mukana vuosikymmenestä toiseen aina yhtä raikkaina ja moderneina.

Kun katsoo esimerkiksi tätä graafikko Kyösti Variksen galleriaa, löytää sieltä tuttuja liiketunnuksia yksi toisensa perään. Osa niistä haltijoidensa mukana jo haudattuja ja keskuudestamme poistuneita, mutta silti edelleen voimakkaita muistoja ja tunteita herättäen. Osa taas edelleen haltijoidensa mukana kulkien ja meissä ilahduttavia “hei toi on toi!”  -huudahduksia aiheuttaen. Meille niin arkiset joutsenmerkit ja Alkon tunnukset, ne kaikki on joku suunnitellut. Tässä tapauksessa ei kuka tahansa joku, vaan maailmallakin arvostettu ja vankan vision omaava rautainen ammattilainen, joka on onnistunut siinä mikä mielestäni on yksi tämän ammatin tärkeimmistä tavotteista. Hän on nimittäin onnistunut yhdistämään kaupallisuuden ja omat voimakkaat visionsa ainutlaatuisella tavalla, jolle en voi kuin nostaa hattua.

Kyösti Variksen haastattelu Helsingin Sanomissa 4.1.2013. 

Kyösti Variksen sivut.

—

Toinen pitkän linjan graafikko jota ihailen suuresti on Erik Bruun, herkullisten Jaffa-limonadimainosten isä, joka on tunnettu myös upeista luontoaiheisista kuvistaan ja tunnuksistaan kuten esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton saimaannorpasta. Bruunin vuonna 1974 taiteilema norppa seilaa edelleen Luonnonsuojeluliiton logossa, eikä ole vuosien saatossa menettänyt tippaakaan viehätysvoimastaan.

Erik Bruun osuu omalla järkähtämättömällä tyylillään  myös nykyhetkeen, jossa kaikki on digitalisoitua mutta käsillä tekeminen suositumpaa kuin koskaan. Hän kun tekee kaikki työnsä käsin, täysin ilman tietokoneita, samalla tavalla ja samoja tekniikoita käyttäen kuin uransa alkuvuosina. On myös ollut hienoa havaita että Bruun on halunnut jakaa osaamistaan myös nykyisille nuorille suunnittelijoille ja täten edesauttanut joidenkin graafisen suunnittelun perinteiden jatkumista yhä edelleen, tuleville sukupolville.

On ollut myös ilahduttavaa nähdä kuinka media on viimeaikoina tuonut esille näitä katukuvaamme suuresti vaikuttaneita hahmoja.  Täten se ehkä on osaltaan kohottanut koko alan arvostusta ihmisten silmissä ja auttanut heitä näkemään kasvot kaikkien niiden liikemerkkien, mainosten ja julisteiden takana, jotka jo itsessään ovat meille niin kovin tuttuja.

Erik Bruunin sivut. 

Graafinen suunnittelu on osaltaan hyvin trendisidonnaista, mutta kuten nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, voidaan sen avulla saavuttaa myös jotain ajatonta ja meidän kansallisidentiteettimme vankasti kolahtavaa ja sinne  juurtuvaa. Sellaista pysyvyyttä johon voi aina luottaa, vaikka maailma ympärillä muuttuu. Nämä kaksi miestä ovat tehneet sellaisen uran josta minä voin vain haaveilla, mutta jos onnistun saavuttamaan edes pienen ripauksen siitä mihin he ovat kyenneet, olen onnellinen.

Tagit: idolit, tekstii.

Töitä ja sitkeä flunssa. Siinäpä yhdistelmä joka selittää mun blogihiljaiselon. Hiljaiseloon tosin tulee stoppi nyt. Eipä tässä mitään sen kummempia tapahtumia ole raportoitavana, töitä tosiaan tullut tehtyä, vähän jouluakin ajateltua siinä sivussa ja jotain yhteistyökuvioita pohdittua. Palaan asiaan kunhan on jotain konkreettista kättä pidempää. :)

Mutta hengissä ollaan. :)

.

Mistäköhän ihmeestä mä olen saanut päähäni että tuo ERY-SYD:n näyttely ois Myllypurossa? Vilkaisinpa uudemman kerran nimittäin vahvistuskirjettä ja siinähän ilmenee että eihän se näyttely missään Myllypurossa ole, vaan Tapahtumakeskus Koskenrannassa Vanhankaupungin kosken rannalla.

Hyvä minä. Siellä siis allekirjoittanut kera Teppo Taikatohvelin sekä MAUkatit joulutunnelmissa!

Tagit: MAUkatti, Miau.

Helsingin 27. sarjakuvafestivaalit pyörähtävät siis tänään käyntiin. Itse olen kehissä vasta huomenna, tämä päivä menee migreenistä toipuessa ja viimehetken paniikkia lietsoessa.

Olen siis lauantaina ja sunnuntaina festivaalien Pienlehtitaivaassa myymässä omia tuotoksiani (Kärmes, Pinja. Lintukirja, LifeStoryt, HUUpöllöt ja HUUhkajat…). Lisäksi esiinnymme huomenna, eli lauantaina 8.9. Pienlehtitaivaan Manala-lavalla yhdessä kera Uimosen Kaarinan , piirtämispainotteisen ohjelman merkeissä kello 13.

Lisäksi toimin päälavalla live-piirtäjänä sunnuntaina 9.9. Reetta Laitisen ja Mika Lietzénin historiaa ja kirjallisuutta käsittelevän haastattelun taustalla kello 14.

Tulkaa siis sankoin joukoin ihmettelemään festivaalihumua ja saa allekirjoittanuttakin tulla nykimään hihasta erittäin mielellään. :) Sitten kunhan festivaaleista selvitään, niin lupaan palata taas hieman tiheämpään blogipäivitystahtiin!

***

It’s time for 27th Helsinki Comics Festival, starting today 7th of september to sunday septemper 9th. I’m participating tomorrow and sunday, today I’m trying to get better after a migraine episode and having a last minute panic before the festival. :D

So I will be in Small Press Heaven selling my comics and other stuff (Kärmes, Pinja, Lintukirja, LifeStory, HOWLowls etc. mostly in Finnish) saturday and sunday. We are also performing on Small Press Heaven’s Manala stage with Kaarina Uimonen on saturday at 1 o’clock. I’m also going to do some live drawing on a main stage during the interwiev of Reetta Laitinen and Mika Lietzén on sunday at 2 o’clock.

So feel free to join us on the biggest comics festival in Northern Europe!

Tagit: Let's Festival!, Sarjakuvafestivaalit.

On se pakko vaan myöntää että aina ei onnistu. Mulla on tässä nyt kasaantunut niin paljon kaikenlaista hommaa elo-syyskuulle, että en vaan kaikessa hötäkässä yksinkertaisesti ehdi saamaan Cassandra-sarjakuvaa valmiiksi Helsingin sarjakuvafestareihin mennessä. Kovasti oli halua ja aikomusta saada se Pienlehtitaivaaseen, muttakun ei niin ei. :(

Ajattelin kuitenkin aina kun aikataulut sen sallii, tehdä eteenpäin noita Cassandra-ruutuja ja päätin että tulen julkaisemaan niitä täällä blogissa blogisarjakuvana aina sitämukaa kun niitä valmistuu. Ei ehkä yhtä kivaa kun plärätä sarjakuvaa paperilla, mutta jonkinlainen kompromissiratkaisu kuitenkin.

.

YleX:n Etusivu-ohjelmassa keskusteltiin siitä kuinka nykyään esim. valokuvaaminen ja kuvankäsittely on kätevästi kaikkien ulottuvilla. On helppokäyttöisiä ohjelmia ja älypuhelinsovelluksia joilla saa valmiilla filttereillä kontrastit kohdilleen ja kuvan täyteen vintagetunnelmaa. Aikaisemmin kuvankäsittely on ollut tietyn “pro” ammattikunnan yksinoikeus, taito jota ns. maallikot ihailivat. Nyt sitten Instagramin, GIMPin ja muiden vastaavien sovellusten  ja ohjelmien avulla koko kuvankäsittelykulttuuri tuntuu mullistuneen ja kuka tahansa saavan mistä tahansa kännyräpsäisystä julkaisukelpoista materiaalia.

Itselleni heräsi ajatus, että onkohan asia kuitenkaan ihan näin?

Se on kyllä ihan totta, että jokainen ihminen kykenee nykyisillä laitteilla ja nykyisessä digitaalisessa maailmassa kuvankäsittelyyn, tiettyyn pisteeseen asti. Radio-ohjelmassa tunnuttiin kyseenalaistavan ammattilaisten tarpeellisuus tässä kohtaa, laadukkaaseen kuvankäsittelyyn kun kykenee kuka vaan. Itse taas asiaa pohdittuani tulin siihen lopputulokseen että kun tietty peruskuvankäsittely on kaikkien ihmisten ulottuvilla, korostuu ammattilaisten ammattitaito entisestään. Ammattilainen ei ole turha, vaan on oltava entistä enemmän pro että erottuu harrastelijoista.

Esimerkkinä: jokainen hiemankin kuvia käsitellyt ihminen pystyy varmasti tavalla tai toisella syväämään kuvan. Se, miten kuva on syvätty ja miltä se kuva käsittelyn jälkeen näyttää on taas asia erikseen. Kännykällä ohimennen näpsäisty ja sovelluksen valmiin filtterin läpi vedetty kuva toki kelpaa vallan mainiosti Facebookin profiilikuvaksi (itsekin näpsin tähän tarkoitukseen kuvia iPhonellani ja käytän niiden “vintagetoimiseen” applikaatioita valmiine filttereineen) tai omille kotisivuille, mutta virallisiin yhteyksiin, puhumattakaan painokelpoisuudesta, on kuvalle taas ihan erilaiset vaatimukset joista moni omaan käyttöön kuvia käsittelevä tuskin on tietoinen.

Kun katsot mitä tahansa lehteä, mainosta tai yrityksen nettisivua on jokaisen siellä olevan valokuvan ottanut ja käsitellyt ammattilainen.  Ammattilainen jolla on tieto, taito ja työkalut painokelpoisen ja edustavan kuvan tekemiseen. Kuva on tehty ammattitaidolla, joka ei ole tullut itsestään sormia napsauttamalla, vaan sen eteen on nähty vaivaa, käyty kouluja ja satsattu myös taloudellisesti. Voit harrastaa juoksemista, mutta se ei tee sinusta ammattiurheilijaa.

Tagit: Aatoksia ja paatoksia.

Kiirettä pitää ja siksipä bloginkin päivittäminen on taas viimeaikoina jäänyt hieman paitsioon. Kuitenkin nyt huhuilen että täällä ollaan ja postailua tulossa kuvienkin kera kunhan tässä ehdin syventyä. :)

Eli hengissä ollaan.

.