Tässäpä muutama syy siihen, miksi olen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen:

– Koulun eli työharjoittelun loppurutistus Sarjakuvakeskuksella. Oli ihan älyttömän antoisat 3 kuukautta ja onnistuinpa nakittautumaan Sarjakuvaseuran vapaaehtoishommiin vielä kesän ajaksi, joten eipä musta niin helpolla eroon päästä! MUAHA! Huomenna siis vielä koulunpäättäjäisseremoniat ja sitten kirmaus kesälaitumille.

–  Sain ihan ältsin suuren inspiksen erään työjutun tiimoilta ja siinä inspiraation kourissa pistin omien sivujen ulkoasun (jälleen kerran) uusiksi. :D Samalla työt-osioon ilmestyi pari uutta kategoriaa ja nettiportfoliotakin siinä ohessa hieman päivitin (sieltä löytyy nyt mm. jotain juttuja mitä työharjoittelun aikana tuli tehtyä). :) Jos tässä kesän aikana vaikka sais sitten vielä itsestään sen verran irti, että laittas bloginkin ulkoasun yhteensopivaksi sivujen kanssa, niin avot! Halusin sivuille hieman hand made -meininkiä, toivottavasti välittyy. :)

– Sivut löytyvät siis edelleen vanhasta tutusta osoitteesta: www.sarijakuva.fi

– Olen myös päättänyt tehdä syksyn Sarjakuvafestivaaleille oman pienlehden myyntiin, siitä tarkemmin lähempänä ajankohtaa.

– Kuvia ja sarjakuvia on paperilla ihan ältsisti ja yritän tässä lähiaikoina saada niitä taas hieman digitaaliseenkin muotoon. Tulossa on muun muassa uutta Pinjaa ja ehkä jotain pientä sneak peekiä tulevan pienlehdenkin tiimoilta. :)

– Mulla oli tosiaan tarkoitus lomailla kesä (loma, mikä se on?), mutta nytpä sitten haalinkin kaikennäköistä projektia tähän kesälle. Kertoilen niistäkin sitten taas tarkemmin kunhan itsekin saan tarkempaa tietoa. Yritän kuitenkin myös vähän lomailla kesän aikana, joten blogin päivityksessäkin saattaa ilmetä hiljaisempia jaksoja.

– Kaikille koulusta tällä viikolla valmistuville oikein paljon onnea ja menestystä!  :)

Tagit: inspis, tekstii.

Tagit: Randomii, töhristelyy, yksisivuiset.

Lupailin viimeviikonloppuna piirrellä kissoja ja nyt sain sitten jonkinlaisen pikasuhrauksen valmiiksi. Astuin samalla ulos mukavuusalueeltani ja kokeilin vaihteeksi piirtää raidallista kissaa, ilmeisen huonolla menestyksellä. Raidallista kissaa vaan on mun mielestä niiiiin vaikee piirtää! Siinä lienee osasyy miksi useimmiten pysyttäydyn laikullisissa kissoissa. :D

Raidallisista ja laikullisista kissoista puheenollen, tässäpä vielä melkoisen vanha töherrykseni, eli “muotokuvat” omista kissoistani Hiskistä, Tepukaisesta ja Elmosta. Kuten kuvasta näkyy, niin tässä olen taas kokeillut hieman erilaista tyyliä piirtää kissaa.

Vertailukohteita todellisten esikuvien muodossa voi halutessaan pällistellä täällä.

Tagit: Miau, Randomii, yksiruutuiset.

Tässäpä nyt vihdoinkin näytille ne lupaamani äitienpäiväkortit. Tuo punainen meni vähän niin kuin taulun ominaisuudessa kehystettynä saajalleen ja vihreä taas perinteisempänä korttina, taustapahville liimattuna.

Tagit: Randomii.

Koska olen viimeaikoina piirrellyt töiden puolesta paljon sirkusaiheisia kuvia, niin inspiroiduinpa sitten siitä oikein kunnolla. Tällainen pikasöherrys syntyikin siis eilen, aiheena akrobatia.

Tagit: Randomii, töhristelyy.

Tässäpä nyt Leijonain kunniaksi tällainen sarjakuva, joka siis on piirretty samanaikaisesti Suomi-Slovakia matsia telkkarista seuratessa. Tässä siis tiivistyy tunnelmat ja vaikka kyse onkin Suomi-Slovakia matsista, niin tuo sama draaman kaari kyllä pätee melkein mihin tahansa muuhunkin matsiin. :D Piirustusjälki on ymmärrettävistä syistä nopeaa ja pikaista, mutta se sopinee tunnelmaan. :)

HYVÄ LEIJONAT!

Tagit: omaa elämää, omakuva.

Aivot jäässä -meininki jatkuu, mutta silti olen yrittänyt tänään parhaani mukaan saada jotain aikaiseksi. Päätinpä siis aloittaa minäkin tämän erinäisissä blogeissa kiertävän “50 asiaa minusta” -jutun, saa nähdä että tuleeko 50 asiaa koskaan kasaan. Tässä kuitenkin pari ensimmäistä:

Tagit: 50 asiaa minusta, omaa elämää, omakuva.

Otsikko sen kertookin, eli tänään on ollut aivan totaalisen seis meininki, eikä todellakaan mikään paras ajankohta uusille tekniikkakokeiluille. Pitipä nyt sitten kuitenkin ne vahaliidut ottaa kokeiluun ja aika räpellykseksihän se meni. Kyllä siinä ala-asteen kuvistunnit tulivat kirkkaasti mieleen noilla liiduilla töhertäessä.

Enpä sitten osannut olla näpelöimättä liitutöherrystäni, vaan sekatekniikaksihan se sitten kuitenkin kääntyi saksien ja Photarin myötä.

“Aivot jäässä, kevätsäässä”

Olevinaan joku semi omakuva, hyvin kuvastaen tämän päivän tunnelmia. Kontrastit vedin Photarissa tarkoituksella överiksi, tässä sävyt jotka vastannevat hieman paremmin todellisuutta

Plus päivän kysymys: miksi kaikki näyttää paremmalta pienemmässä koossa?

Tämän parempaan en kyllä valitettavasti tällä hetkellä pysty. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Tagit: omakuva, töhristelyy.

Kevätsiivouksen yhteydessä löysin kaapin perukoilta vanhat öljypastellit ja vahaliidut… Saa nähdä mitä tämä löytö tuo tullessaan. Aikamoista rävellystä lienee luvassa, mä kun en muista että milloin viimeksi oon koskenu liituihin.

Sinänsä tää öljypastellien löytäminen kaapin perukoilta tuli hyvään saumaan, sillä just torstaina ihailtiin kuvituskurssin opettajamme Nadja Sarellin portfoliota ja lukuisia ihania öljypastellitöitä… Saa nähdä että kuinka mulla riittää kärsivällisyys tuohon tekniikkaan, etenkin kun se ei ole noin siis niinkuin yhtään hallussa. Onneksi Nadja lupasi tuoda seuraavalla kerralla öljypastellinsa mukanaan kuvituskurssin tunneille ja näyttää hieman sitä tekniikkaa, ehkä minäkin sitten innostuisin ottamaan omat öljypastellini käyttöön.

Houkuttelee nimittäin ensisijaisesti ne ihanan herkulliset väripinnat ja kaikki mitä niistä voisi hyvällä tuurilla saada aikaan. Vahaliiduissa mua on jo jonkin aikaa houkuttanut lapsuudesta tuttu raaputustekniikka, eli ensin sekalaisia värejä alle ja mustaa päälle ja sitten neulalla raaputellaan kuvioita.

Saa nähdä milloin mulla on aikaa toteuttaa näitä visioita, nyt kun on just lähtenyt yksi työ painoon (aina yhtä jännäää!) ja toisen dedis on käsillä ja vaatii vielä pientä hienosääätöä ja viilausta. Lisäks pari pienempää juttua loppurutistusta vaille valmiita ja tässä kun on monta loppurutistusta samassa syssyssä, niin itsekin tulee siinä yhteydessä rutistettua itsestään kaikki liikenevät energiat. Työharjottelukin vie oman aikansa, siellä on kyllä todella antoisaa ja mukavaa. :)

Saa myös nähdä että jos/kun intoudun näillä liiduilla säätämään, niin missä kunnossa mun skanneri on sen jälkeen… Mä kun oon kuullu (ja ihan järjelläkin ajateltunahan sen tajuaa), että liidut ei oo mitään skanneriystävällisiä… Eli saa nähdä että siirtyykö nämä visiot ajatuksen tasolta koskaan käytäntöön.

Tagit: ajatuksen tasolla, inspis, tekstii, töhristelyy, visiot.

Tässä hommassa kaikista kamalinta on, kun työ on minun osaltani valmis ja siitä on aika päästää irti.

Itse kun ei tahdo päästää käsistään kuin täydellistä ja tällaiselle perfektionistille kovin isku märällä rätillä päin kasvoja on löytää tekemästään painotuoreesta julkaisusta jokin ärsyttävä virhe, joka tekovaiheessa on jäänyt huomaamatta.

Siksipä olenkin tullut melkein vainoharhaisen tarkaksi ja yritän viilata tekeleeni aina viimeisen päälle, aina siinä määrin kuin se aikarajan puitteissa on mahdollista. On jotenkin voimaton olo päästää työstä irti, antaa sen jatkaa matkaa painoon tietäen, että nyt oma osuus työstä on tehty, eikä lopputulokseen voi enää vaikuttaa.

Pelkään hysteerisesti että julkaisu tulee ulos painosta aivan erilaisena kuin millaisena olin sen ajatellut. Pelkään että minulta on jäänyt jokin olennainen virhe huomaamatta,  joka olisi pitänyt ehdottomasti huomata ja korjata ennen painovalmiiden pdf:ien tekemistä.

Silti nautin tästä työstä ja työn tekemisestä aivan älyttömästi, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Yritän luottaa siihen, että kokemuksen myötä tulee myös helpommaksi päästää omat “lapsensa” maailmalle ja luottaa siihen, että niiden siivet kyllä kantavat. Uskon ja toivon, että kokemuksen myötä tulee helpommaksi myös hyväksyä se, ettei kukaan tai mikään ole täydellinen.

Eräs opettajani totesikin taannoin, että “jokaisessa ammattimaisessa painotyössä on ainakin yksi virhe”.   Ammattilainen ei toki tahallaan niitä virheitä sinne työhön jätä tai niitä tee, mutta jos painotyöhön nyt sattuu jokin virhe jäämään, niin se ei ole maailmanloppu, vaan ainoastaan osoitus tekijänsä inhimillisyydestä. Tämä ala on myös jatkuvaa oppimista ja mistäs sitä paremmin oppisi kuin virheistään.

Tätä opetusta en vielä ole omassa työssäni sisäistänyt, vaan jokainen pienikin virhe jonka työstäni jälkikäteen löydän (vaikka tiedän että kukaan muu ei sitä luultavimminkaan edes huomaa, tai ohittaa olankohautuksella) hiertää kuin kivi kengässä. Tämän kultaisen keskitien hyvän työn jäljen ja vapautuneen työskentelyn välimaastossa yritänkin löytää kulkeakseni, sillä kukaan ei vielä tähän päivään mennessä liene painovirhepaholaisen toimesta kuollut.

Tagit: tekstii.