Päätin sitten yhdistää kaikki elämäni osa-alueet samaan blogiin ja perustin sitä silmälläpitäen ihan täysin uuden blogin tuonne Lilyn puolelle. Monen erillisen blogin edes vähänkään säännöllinen ylläpito kävi minulle vain liian hankalaksi ja siksi päädyin tähän ratkaisuun. Tätä blogia ei siis tästä päivästä lähtien enää päivitetä, vaan uusimmat kuulumiset löytyvät uudesta “yleisblogistani” Kaunis utopia?

***

I have tried to regulary update several blogs at the same time and came up with a conclusion that it just doesn’t work for me. So I started a whole new blog which will include all the stuff of me and my life. All the stuff at the same place instead of multiple blogs which I find really difficult to keep up to date. So I won’t be updating this blog anymore from now on. You’ll find my new blog here.

Tagit: in English.

Tagit: inEnglish, koulu.

Ette tiedä kuinka paljon mä haluaisinkaan postata teille päivä toisensa jälkeen ihania ja tyylikkäitä kuvia joissa muodikas graafikko elää muodikasta elämäänsä ja kuvailee mitä hienompia asukokonaisuuksia ja ruoka-annoksia kahviloiden vilinässä kavereita tavaten. Olen pahoillani, ei vaan pysty.

Tässä kootut selitykset:

1. Paras kuva mitä allekirjoittaneen punertavankukertavasta
“kesänaamasta” saa.

2. Päivän ruoka-annokset ovat tätä luokkaa.

3. Ainoa vähänkään design-esinettä muistuttava asia tässä
työympäristössä (koti) ovat nämä klassiset oranssit Fiskarsit.

Pihatalkoot meillä sentäs oli ja juomatarjoilu hoidettiin niinikään
klassikoihin luokiteltavan, taloyhtiömme maskotti-Ladan konepelliltä.

Söpö eläinkuva pelastanee postauksen kuin postauksen,
vai mitä…

4. …vaikka kameran virkaa toimittaakin vanha iphonenrutku.

Lisäksi olen jumittunut jotenkin tänne kotiin homehtumaan, työhuoneellakaan en ole käynyt varmaan kuukauteen. Päkerrän tässä tuotanto- eli opinnäytetyöni parissa (jonka teen muuten Bio AXA:lle) ja poistun neljän seinän sisältä lähinnä koiraa ulkoiluttamaan. Tuo oppari on vielä niin alkutekijöissään että vielä ei ole siitä näyttää mitään “kättä pidempää”. Sen sijaan ajattelin esitellä teille kaupunkikahviloiden sijaan vielä hieman viherpeukalointia (joka meillä tosin on lähinnä miehen heiniä), koska mehän asutaan melkein landella.

Saimme miehen siskon mieheltä rakkaudella kasvatetun tomaatintaimen, joka meidän “hellässä huomassamme” sitten kokikin sen karuimman mahdollisen kohtalon. Tässä kuitenkin lohdutukseksi kuva valmiina ostetusta tomaattipuusta joka ostettiin rakkaalle siskolleni valmistujaiskukaksi. Sisko valmistui männäviikolla media-assistentiksi Stadin ammattiopistosta (hei, mikä toi koulun uus nimi oikein on?). Onnea hänelle vielä kerran valmistumisen johdosta. :)

Kuva (c) Suvi 

Mansikka-amppeliinkin on todistettavasti tulossa
ainakin yksi marja. 

…ja tähtisilmäkin tuikkii. Vielä. 

Loppuun vielä kuva hoitolapsestamme, joka tuli meille pääsiäisen jälkeen ja lähtee taas kotiinsa juhannuksen jälkeen. Kyseessähän on siis tämä  samainen Kari-terrieri, joka oli meillä hoidossa myös niinikään viimekesänä ja parin viikon jakson tuossa männä talvena. Mies osti kameraansa Lensbaby Composer -objektiivin, jolla saa vänkiä kuvia aikaiseksi.

Kuva (c) Ari K. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin toivotankin kaikille blogin lukijoille (onko niitä?) oikein hyvää kesää. Olen itse vaihtelevasti sorvin äärellä tässä kesän aikana ja pyrin myös päivittämään tätä blogia mahdollisimman usein. :)

Tagit: Miau, Vuh.

Tällaisen tein tänään töiden ohella. Inspiroiduin katsottuani jakson My Cat from Hell:iä (lisää aiheesta kissantassut-blogissa) ja todettuani jälleen kerran sen, että kissan virikkeellistämisellä todellakin on väliä. Itsehän yritän aktivoida omia kissojani monipuolisesti, mutta petrattavaa siltä saralta löytyy kyllä allekirjoittaneeltakin. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana. :)

***

I watched an episode of Animal Planet show My Cat from Hell and got inspirated. :) Activate your cats people! I’m doing my best to activate mine. :) Click the image for larger view.

Tagit: inEnglish, MAU.

.

Päätinpä nyt koota yhteen postaukseen viimepäivien tapahtumat, alkaen siitä että olen tosiaan ollut pidemmän tovin jo kipeenä (oon nykyään aika harvoin kipee, mutta näköjään sitten kun se flunssa iskee niin iskee sitten ihan huolella). Tänään raahauduin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon työhuoneelle ja täällä sitä nyt ollaan, tiiviisti sorvin ääressä.

Ohessa allekirjoittanut kirjaimellisesti pöllön näköisenä. En itsekään tiedä mikä juju tämän kuvan postaamisessa oikein on, muuta kuin kertoa että parempaan en tällä hetkellä pysty. :D Itsensä kuvaaminen on nimittäin äärimmäisen hankalaa ja tämä oli lukuisten otosten joukossa sieltä parhaimmasta päästä. Pahoittelen jo valmiiksi seuraavan kuvan mahdollisesti aiheuttamia traumoja.

Joku on jättänyt mun pöydälle likaisen kahvikupin, mutta kun kuppi itsessään on noin hurmaava, niin annettakoot se anteeksi. En ole vielä edes raaskinut tiskata kuppia kun se on tuossa pöydän kulmalla niin soma. :D

Pari päivää sitten vietettiin tasa-arvon päivää ja minä vietin sen päivän istumalla tasa-arvoisesti lajitovereideni kanssa terveyskeskuspäivystyksessä, vuoronumerolappu kädessä. Terveyskeskukseen mennessäni törmäsin tunnelissa niin hellyttävään näkyyn että se oli pakko ikuistaa. Tasa-arvon päivän hengessä tuli tästä mielestäni jo tilataideteosta lähentelevästä asetelmasta mieleen hyvinkin yleviä ajatuksia esimerkiksi siitä, miten hieno ja nahkainen sohvatyyny voi käydä rinta rinnan juna-aseman tunnelin nuhjuisen ja töhrityn kaakeliseinän kanssa ilman mitään ongelmia. :)

Koska parisen vuotta sitten en koskaan saanut aikaiseksi ikuistettaa kameralla erään paikallisen kukkakaupan portinpielessä ollutta ja silloisilla työmatkoilla päivittäin allekirjoitaneessa kieroa hilpeyttä herättänyttä  “Multa tuli jo!” -kylttiä, niin tämä mitä ilmeisimmin pääsiäisen (ja kevään) aikaansaama kaksimielisyys piti sitten ikuistaa. Kiitos ja anteeksi.

Tämä flunssaan sairastuminen on tosiaan hieman haitannut harrastustoimintaa viimeaikoina, mutta nyt jos tästä vähitellen pääsisi taas takaisin elävien kirjoihin, niin voisi ajan kanssa kirjoitella tänne sellaisesta mukavasta yhteisöllisestä kansalaisprojektista kuin Kino AXA, jossa myös itse olen mukana. :) Taannoin piti erään AXA-kokouksen jälkeen tappaa aikaa keskustassa melkein tunti ennen bussin lähtöä ja mikäs olisikaan parempi tapa tappaa aikaa kuin syömällä ja juomalla? :D

Pahoittelen jälleen kerran kuvien ruokottoman huonoa laatua. Iphone kun on ainoa kamera jonka omistan tällä hetkellä, joten näihin kuviin on tyytyminen ainakin siihen asti kunnes voitan lotossa. :D

Mutta juu, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kuulemiin.

Tagit: Randomii.

Kyllähän se oli alusta asti tiedossa että täältä koulusta pitäisi joskus valmistuakin, mutta nyt se jotenkin konkretisoitui kun täällä koulussa iskettiin päivämäärät vaan kylmästi tiskiin. Tutkintotyön (eli lopputyön) teko häämöttää hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa ja koko hässäkän pitäis olla valmiina lokakuun alkuun mennessä!

Lueskelin tuossa juuri tutkintotyön kriteerejä ja hienoinen paniikki valtaa tässä hieman alaa. Niin paljon kaikkea mitä pitäis osata, tehdä, hallita ja organisoida. Ja minun pitäisi tutkintotyöllä osoittaa että olen tämän alan rautainen amattilainen. Joskus kun sitä täytyy todistella itselleenkin.

Muita opinnäytetöiden tai gradujen parissa pakertajia linjoilla?

Tagit: iik!, Randomii.

Tämä aihe on ihan oman postauksensa arvoinen, nimittäin työpukeutuminen. Olen nyt sisäistänyt sen että tänne työhuoneelle ei ehkä sovi tulla pieruverkkareissa tai kauhtuneessa pyjamassa, siitä lähdetään.

Työvaatteideni tulee olla mukavia ja rentoja päällä, bonusta jos ne näyttävät hyviltä (onko se edes mahdollista täällä kropalla?). Kaapista multa löytyy pari perus garderobia, joten sen suhteen ei pitäisi olla ongelmaa. Mutta jokaisessa asiassa on olemassa aina se pieni  mutta ja minun työasujeni suhteen probleemi on seuraavanlainen.

Mä sotken. Jos mulla ei ole HUUpöllöjen lakkausta tai liimaamista ohjelmassa,  niin paidaltani voi lukea ainakin sen päivän ruokalistan. Jos en onnistu sotkemaan syödessä itseäni, onnistun dippaamaan hihani lakkapurkissa tai sutaisemaan siveltimellä paitaani kauniin kuosin likaisen tahran.

Jos jatkan tätä vauhtia, on mun jokaisessa kaapista löytyvässä vaatekappaleessa kohta jokin kestotahra joka ei lähde pois millään poppakonstilla. Ei vaikka noituis, loitsis ja tanssisi sadetanssia päällään seisten.

Tähän olisi toki olemassa ratkaisuja:

1. opetella syömään niinkuin aikuiset ihmiset syö
2. opetella kohdistamaan askartelulakat ja liimat sinne mihin ne kuuluu
3. hankkia ruokalappu
4. tai mikä vielä ehkäpä parempaa, essu!

Jos toteutan jomman kumman viimeisimmistä, voidaan ehkä sanoa hyvästit tyylikkäälle työpukeutumiselle. Ei sillä että mun työpukeutumiseni tähänkään asti olisi ollut mitenkään erityisen tyylikästä tai naistenlehtien tyylivinkkejä noudattavaa. Sellainen muovinen essu jollaisia tuomareiden assistenteilla on kissanäyttelyissä olis kyllä kieltämättä aika kähee.

Nyt siis pohdinkin, että otanko vaatteideni kanssa sen riskin että kohta mulla ei ole yhtään siistiä ja puhdasta vaatekappaletta kaapissa, vai alanko pukeutua töihin sellaisiin “rönsiksiin” joiden pysyvä likaantuminen ei ole suuri katastrofi.

Miten teillä ihmiset? Onko työpukeutumisessanne tyyli kaiken a ja o vai meneekö käytännöllisyys kaiken muun edelle? Asettaako työnkuvanne ja -ympäristönne jonkinlaisia vaatimuksia pukeutumisenne suhteen?

Kertokaa! Auttakaa!

Tagit: HELP!.

Otsikko kuvastaa mun tämän hetken fiiliksiä kun Putouksen viime lauantain improsketsihahmot pyöritvät loopilla päässä ja mä yritän saada kiinni keskeneräisistä töistä jotta saisin saatettua niitä taas vähän lähemmäksi valmistumista.

Tänään on edellämainitun lisäksi keskusteltu syistä miksi rodeohevoset pukittavat ja siinä samalla parannettu maailmaa hevosurheilun osalta ylipäätään. Tänään on otettu vastaan korutilauksia, suunniteltu omaa uutta käyntikorttia ja flaikkua, raahauduttu työhuoneelle, taitettu lehteä ja lakattu pari pientä HUUpöllöstä.

Lounaaksi matkalta ostamani valmissalaattiannos maistuu käyneelle hiivalle, joten jätin syömättä. Flunssasta juuri toivuttuani ei houkuttele todellakaan mikään ruokamyrkytys enää tähän perään ja mun maha on sellaista laatua että jos se jostain ottaa nokkiinsa niin se tekee sen sitten ihan kunnolla. Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta.

Olin äsken hieman pulassa. Juuri kun sinun pitäisi saada välittömästi yksi HUUpöllö sormus tehtyä, ainoa sormuspohja on epäkunnossa. Siinä on pala muovia kiinni pikaliimalla. On ja pysyy.

Pureskelin  siinä sitten jo kynsiäni ja pieni paniikki alkoi heräämään. MITÄ TEEN!? En pääse tähän hätään mihinkään askartelukauppaankaan lisää sormuspohjia ostamaan. Tiimarissa niitä ei ole, Sinellissä olisi, mutta lähin Sinelli taas on jossain huitsin nevadassa. Silloin keksin! Pitäisi olla viila tai hiekkapaperia jolla saisin hiottua sormuspohjan tasaiseksi.

Muuten hyvä, mutta mistäs tähän hätään taikoo kumpaakaan? Kotona kyllä olis…

Tämä meidän luova yhteisömme (eli työhuone) on täynnä graafikoita sun muita hipstereitä luovan alan ammattilaisia ja siistin sisätyön tekijöitä, joten viilaa tai hiekkapaperia täältä tuskin löytyisi… Tai niinhän sitä luulis. Satuin pohtimaan asiaa ääneen eräälle kollegalle ja hänhän taikoi työpöytänsä syövereistä sekä viilan että hiekkapaperia ja antoi mulle lainaksi molemmat!

Sitämukaa kun viilasin sormuspohjaa tasaiseksi, vieri myös kivi pois sydämeni päältä. Saan kuin saankin HUUsormuksen matkaan ajoissa!

Tämä on pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuri minulle! :D

Tagit: laiffii, Randomii.

Siis mitääää?! Mä oon viimeaikoina tykästyny ihan kympillä avocadoon tietämättä olevani muodin huipulla. Sattumalta kun muutama bloggaaja (esim. Are you feeling fashionable -Nadja ja MTL-Mimmi) tuntuu minun laillani hurahtaneen tuohon samaan terveellisiä rasvoja tihkuvaan herkulliseen hedelmään.

Ja onhan se kyllä sellainen kasvis joka ansaitsee epäilemättä kaikki saamansa hehkutukset. Sitä syödessä oikein tuntee kuinka kaikki terveelliset rasvat imeytyy ja lisäksi sitä ei voi syödä määräänsä enempää. Eli vaikka se on älyhyvää, niin sitä ei tee mieli ahmia kuin max. yhden kerrallaan, joten se rasvaisuuskaan ei ole haitaksi. :)

Itse tykkään syödä avocadon ihan sellaisenaan. Veitsellä puoliksi, kivi ulos ja lusikalla kauhotaan herkullinen sisus parempiin suihin. Kyllähän tuosta saisi vaikka mitä guacamolea sun muuta herkkuhärpäkettä väsättyä (jos osais), mutta miksi suotta vaivautua kun se on sellaisenaankin niin hyvää.

Tykkäättekö te ihmiset avocadosta ja jos, niin miten mieluiten nautitte avocadonne? Meneekö se viherpirtelön joukkoon blenderiin vai katoaako suuhun suoraan kuoresta irti kaiverrettuna?

ps. Yksi asia missä mä sitten taas oon totaalisen out on selkeästikin tuo Instagram.

Tagit: Randomii.