Tässäpä nyt ensimmäinen osa arkistojen aarteita ja historian lehtien havinaa. Toisin sanoen, viimeöisen googlailun tuloksena päätin julkaista joitain vanhoja blogikirjoituksiani myös täällä uudessa blogissa. Niinpä historian lehtien havistelemisen saa aloittaa seuraava, Muumeja käsittelevä teksti jonka olen kirjoittanut lauantaina 15.10.2005.

En siis todellakaan väitä että nämä vanhat kirjoitelmani olisivat mitenkään päin tarkasteltuina loistavia, kuten eivät ole uudemmatkaan pohdintani. Kuitenkin haluan jakaa joitain “vanhoja” ajatuksiani kanssanne (tai kanssasi, yksi lukijani), etenkin niitä joiden suhteen mielipiteeni ei tähän päivään mennessä ole muuttunut.

Käy Muumilaaksoon

Istun tietokoneen monitorin edessä ja katson Muumipeikkoa silmiin. Tämä Muumipeikko, jonka kanssa harjoitan intensiivistä tuijotuskisaa, on muovinen Aktia- pankin “säästömuumi”, jonka sisuksiin olen laittanut jo ensimmäiset säästökolikkoni ja tämä hahmo huokuu muumiutta ja sen syvintä olemusta..

Tove Jansson on luonut aivan oman maailmansa muumi kirjojen- ja veljensä Lars Janssonin kanssa toteuttamiensa sarjakuvien avulla. Kirjojen ja sarjakuvien tummanpuhuva sävy ja mielikuvitukselliset tarinat vievät meidät jonnekin, kauas tästä maailmasta, mutta silti niin lähelle kaikkea olemassaolevaa. Muumitarinoiden filosofinen ja tekstiin heijastuva ote tuo ulottuvillemme aforismeja, jotka ovat vähintäänkin A.A.Milnen luoman Puolen hehtaarin metsän asukkien sutkautusten luokkaa.

Jokainen meistä voi samaistua muumeihin ja löytää muumilaakson erilaisista asukkaista oman samaistumisenkohteensa. Oletko sinä Muumimamma, Niiskuneiti vai Viljonkka? Vai kenties Muumipeikko, Nuuskamuikkunen vai Nipsu? Ehkä jokainen meistä löytää muumilaaksosta osan itseään, ilman että sitä tarvitsee edes sen suuremmin etsiä.

Vaikka Tove ja Lars Janssonin alkuperäiset Muumitarinat ja sarjakuvat lienevät tarkoitettu enimmäkseen aikuisten luettavaksi, niin japanilaiset toivat muumit myös lasten ulottuville. Janssonien tummanpuhuva jälki vaihtui japanilaisten käsissä kokonaiseksi värien kirjoksi ja tarinat muokattiin kohderyhmälleen sopiviksi. Vaikka tekstiä muutettiin ja piirrosjälki vaihtui, niin silti japanilaisen piirrosjäljen alla näkyy pääpiirteet samasta, Tove Janssonin luomasta maailmasta, joka tempaisee mukanaan seikkailuihin.

Ei ole Janssoneiden alkuperäisten muumien voittanutta, mutta on vain rikkautta, että muumit on saatu yhä laajemman ja laajemman ryhmän luettaviksi ja nähtäviksi. Muumit eivät ole pelkästään aikuisten tai lasten yksinoikeus, vaan muumit kuuluvat kaikille ja hyvä niin, sillä sääliksi kävisi niitä ihmisiä , jotka joutuisivat elämään elämänsä alusta loppuun ilman muumeja.

Kategoria: Arkisto, Skäbädäbä, Tekstipainotteista.
Tagit: oldies, tekstii