Ette tiedä kuinka paljon mä haluaisinkaan postata teille päivä toisensa jälkeen ihania ja tyylikkäitä kuvia joissa muodikas graafikko elää muodikasta elämäänsä ja kuvailee mitä hienompia asukokonaisuuksia ja ruoka-annoksia kahviloiden vilinässä kavereita tavaten. Olen pahoillani, ei vaan pysty.

Tässä kootut selitykset:

1. Paras kuva mitä allekirjoittaneen punertavankukertavasta
“kesänaamasta” saa.

2. Päivän ruoka-annokset ovat tätä luokkaa.

3. Ainoa vähänkään design-esinettä muistuttava asia tässä
työympäristössä (koti) ovat nämä klassiset oranssit Fiskarsit.

Pihatalkoot meillä sentäs oli ja juomatarjoilu hoidettiin niinikään
klassikoihin luokiteltavan, taloyhtiömme maskotti-Ladan konepelliltä.

Söpö eläinkuva pelastanee postauksen kuin postauksen,
vai mitä…

4. …vaikka kameran virkaa toimittaakin vanha iphonenrutku.

Lisäksi olen jumittunut jotenkin tänne kotiin homehtumaan, työhuoneellakaan en ole käynyt varmaan kuukauteen. Päkerrän tässä tuotanto- eli opinnäytetyöni parissa (jonka teen muuten Bio AXA:lle) ja poistun neljän seinän sisältä lähinnä koiraa ulkoiluttamaan. Tuo oppari on vielä niin alkutekijöissään että vielä ei ole siitä näyttää mitään “kättä pidempää”. Sen sijaan ajattelin esitellä teille kaupunkikahviloiden sijaan vielä hieman viherpeukalointia (joka meillä tosin on lähinnä miehen heiniä), koska mehän asutaan melkein landella.

Saimme miehen siskon mieheltä rakkaudella kasvatetun tomaatintaimen, joka meidän “hellässä huomassamme” sitten kokikin sen karuimman mahdollisen kohtalon. Tässä kuitenkin lohdutukseksi kuva valmiina ostetusta tomaattipuusta joka ostettiin rakkaalle siskolleni valmistujaiskukaksi. Sisko valmistui männäviikolla media-assistentiksi Stadin ammattiopistosta (hei, mikä toi koulun uus nimi oikein on?). Onnea hänelle vielä kerran valmistumisen johdosta. :)

Kuva (c) Suvi 

Mansikka-amppeliinkin on todistettavasti tulossa
ainakin yksi marja. 

…ja tähtisilmäkin tuikkii. Vielä. 

Loppuun vielä kuva hoitolapsestamme, joka tuli meille pääsiäisen jälkeen ja lähtee taas kotiinsa juhannuksen jälkeen. Kyseessähän on siis tämä  samainen Kari-terrieri, joka oli meillä hoidossa myös niinikään viimekesänä ja parin viikon jakson tuossa männä talvena. Mies osti kameraansa Lensbaby Composer -objektiivin, jolla saa vänkiä kuvia aikaiseksi.

Kuva (c) Ari K. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin toivotankin kaikille blogin lukijoille (onko niitä?) oikein hyvää kesää. Olen itse vaihtelevasti sorvin äärellä tässä kesän aikana ja pyrin myös päivittämään tätä blogia mahdollisimman usein. :)

Kategoria: Jee!, Skäbädäbä.
Tagit: Miau, Vuh