Tänään tulin työhuoneelle lakkaamaan loput HUUpöllöt ja päätinpä sitten kokeilla tällaistakin uutta mallia, MAUkatti siamilaista. Mikäli tämä kokeilu nyt onnistuu, on luvassa muitakin kissarotuja sfinksistä ragdolliin. :)

Tässä jälleen surkea kännyräpsy, mutta parempi kai sekin kuin ei kuvaa ollenkaan. :)

Tagit: MAU, MAUkatti.

Mikäli ei ole vielä tullut selväksi niin olen siis kissaihminen henkeen ja vereen. :D Tällä hetkellä arkeani piristää kolme kotikissaherraa, yksi pitkäkarvainen ja kaksi lyhytkarvaista. Arki kissojen kanssa koostuu monesta eri asiasta, joista ei laisinkaan vähäisimpänä niiden monipuolinen aktivointi temppujen ja leikkimisen muodossa.

Olenkin tarinoinut kissakuulumisiamme kissojen sivuille (jotka vaatisivat kipeästi päivittämistä), blogiin sekä FB-sivulle. Pitkän radiohiljaisuuden jälkeen sain kissojenkin kuulumiset päivitettyä blogiin ja laitoin samalla blogin ja FB-sivujen ulkoasua hieman ajan tasalle. :)

Blogin ulkoasu on nyt melko simppeli, tuunailen sitä enemmän sitten kun ehdin ja jaksan. Mielummin yksinkertainen ja kerralla valmis kuin monimutkainen joka roikkuu sitten viikkokaupalla netissä tyhmän näköisenä, eikös? :)

Tässä hieman kissojen sivuille, blogiin ja someen suunnittelemaani grafiikkaa. :)

Kissojen sivuthan löytyvät täältä, Facebook-sivu täältä ja blogi täältä.

Tagit: Miau.

Raahasin tänään tänne työhuoneelle HUUpöllö-tarvikkeita ja taisi siinä uusien HUUpöllöjen lisäksi syntyä pari uutta HUUhkajaa, MAUkattia ja PICCUpöllöäkin. Eräs kollega viereisestä pöydästä nimittäin vinkkasi minulle yhden huippuhyvän lakan ja koska olin pitkään etsinyt sopivanlaista korkeakiiltoista lakkaa antamaan viimeisen silauksen HUUpöllöilleni, oli minun pakko kaartaa tänne tänään Sinellin kautta.

Kävin eilen shoppaamassa hieman lisää säilytyslaatikoita tyotavaroilleni ja tällä hetkellä työpisteeni näyttää siis tältä. Joku hylly tai muu vastaava säilytyskaluste olisi kyllä bueno, mutta näillä mennään nyt toistaiseksi:

Kynät pitäis vielä saada johonkin järjestykseen. Ideoita? 

Pahoittelen jälleen kerran surkeaa kännykuvalaatua. 

Jännityksellä olen seurannut tässä ensimmäisen tällä uudella lakalla lakatun korurykelmän kuivumista ja kyllä minusta nyt alkaa tuntua siltä että olen löytänyt sen kauan etsimäni kumppanin, nimittäin kiiltävän ja helppokäyttöisen askartelulakan! Jes.

Uusi paras ystäväni! Rangerin Glossy Accents -lakka!  

Tämän uuden lakan myötä innostuin ottamaan vanhan tutun HUUpöllön rinnalle myös uusia malleja, mm. hieman helpommin työstettäväksi tuunatun HUUhkajan, PICCUpöllön ja MAUkatin. :) Uudella lakalla noihin koruihin tulee mukavan kiiltävä ja “lasitemainen” pinta, tykkään kyllä todella paljon. Kuvien kautta se kiiltävä pinta ei ehkä välity koko komeudessaan, mutta livenä se kiiltoaste on juuri sellainen josta olin tähän asti osannut vain haaveilla. :)

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, ne ovat tosiaan kännykkäräpsyjä keskeneräisistä (kuivuvista) koruista.

HUUhkaja 

HUUpöllö 

MAUkatti 

PICCUpöllö

Tagit: HUUhkaja, HUUpöllö, MAUkatti.

Tai oikeastaan työpiste. Ensimmäinen Sari ja kuva -tukikohta oman kodin ulkopuolella. Ihana ja kerrassaan inspiroiva miljöö, ihanat samassa työtilassa työskentelevät kollegat. Ihana elinpiirin laajeneminen, kun työt, koti ja vapaa-aika eivät sijaitse enää samassa paikassa.

Raahasin tänään kotoa tänne taas ison kassillisen (K-kaupan Ivana Helsinki -kestokassin, arjen designia. :D) tärkeää ja vähemmän tärkeää tavaraa ja olin alimitoittanut säilytyslaatikoiden, kynäpurkkien ja  muiden säilytysratkaisujen määrän pahimman kerran ja siksipä työpöytäni näyttääkin tällä hetkellä boheemin räjähtäneeltä. :D

 Tärähtänyt kännykuva työpisteestä ja siinä vallitsevasta (hallitusta?) kaaoksesta.

Mä en lähtökohtaisesti ole mikään maailman järjestelmällisin ihminen muutenkaan ja siellä missä Sari, on useimmiten myös hallittu kaaos. Jos kaikki on liian hyvässä järjestyksessä niin mulla menee plasmat ihan sekaisin, enkä löydä enää mitään etsimääni. Kuitenkin haluan optimoida tämän pienen pöytätilani mahdollisimman tehokkaasti, joten pitänee kai astua ulos mukavuusalueelta ja järjestellä jokaiselle tavaralle ja kynälle omat säilytyspaikkansa. :D

Toin mukanani myös keskeneräiset HUUpöllöt ja kaikki tarvittavat HUUpöllö-tarvikkeet. Avomies kotona kiittää, kun pienen kaksiomme olohuoneen nurkka ei enää pursua mitä ihmeellisimpiä virityksiä. :D  Tämä ratkaisu hankkia työtila oman kodin ulkopuolelta on siis ollut kaikkien kannalta loistava ratkaisu.

Nämä tipuliinit lähtivät minun mukaani Pasilan konepajalle. Suhruinen kännykuva ei anna oikeutta näille pöllöille.

Kyllä jokaisella graafikolla pitäisi minun mielestäni olla oma työtila, ehdottomasti.

—

Finally introducing my new office to you. It’s a desk spot in big office in an inspirating and historically valuable building (an old train factory. It’s also my first official working space and I’m so thrilled about it!

Tagit: in English.

Hei olen Sari. Olen työholisti.

Tänään hoitokoira lähti takaisin kotiinsa ja sen lisäksi vielä yksi kaveri kävi hetken istumassa ja juomassa kahvia. En ole tänään siis tehnyt oikeastaan mitään. Siis en M-I-T-Ä-Ä-N ja poden siitä huonoa omatuntoa. Tiedän, että laiskottelu ja hyödyttömyys on välillä ihan tervettä ja hyväksikin, mutta silti tuntuu että kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain, eli toisinsanoen töitä.

Taidan olla työholisti. Oikein työholistien emätyöholisti.

Nyt tarvitsisinkin siis AT:n (Anonyymit Työholistit) vertaistukiryhmän apua tähän saumaan. Joten kaikki muut työnarkomaniaan taipuvaiset ja vapaapäivistä stressaavat sielut kokoontukaa kommenttilaatikkoon ja kertokaa vinkit millä vois silleen kätsysti relata ja viettää vapaapäivän ilman kammottavia vierotusoireita.

(Uskokaa tai älkää, suunnittelen kovasti alapuolella killuvan kuvan printtaamista ja ripustamista työhuoneen seinälle, keskeiselle paikalle.  :D)

Work a holic asking for help!

Hi I’m Sari. I’m work a holic.

Help! I feel bad about having a day off instead working like a dog. I just cant relax without thinking I should do something useful at the moment, in other words: work.

That’s why I need your help dear fellows and other AW’s (Anonymous Work a holics) to share your tips of relaxing and taking it easy without feeling bad ’bout it. You can share your best tips in comment box. :)

So tell me!  How do you manage to do it?

(Believe it or not, I’m planning on printing the picture above and hanging it on the wall at work :D)

P.S. I’m obviously way too Twitter orientated nowdays when leaving out most of the apostrophes without even noticing it. Forgive me! :D

Tagit: in English.

Istun junassa matkalla Tampereelta kotiin. Kävin äitini kanssa moikkaamassa 94-vuotiasta isomummiani ja lähdin sieltä kotiin tällainen aarre laukussani:

Aivan ihana lintukirja, upeiden von Wrightin veljesten kuvittamana! Yli sata lintulajia ja yli 300 kuvaa! Lintulajien lisäksi kirja esittelee myös Wrightin veljesten taiteellisa uraa, yhdistäen täten taiteen ja taidehistorian perinteiseen lintukirjaan.

Upeiden kuvien lisäksi tykkään jollain kierolla tavalla myös tuon koko teoksen ulkoasusta. Kirja on ilmestynyt vuonna 1986 Valittujen Palojen kustantamana, mutta kirjasta puuttuu se pahin kasarileima. Ulkoasultaan kirja on kaunis, siisti ja loistavasti Wrightin veljesten kuvituksille oikeutta ja tilaa antava kokonaisuus.

Ja välissä vielä neljä pahvista korttia Wrightin veljesten upeista lintumaalauksista! Nämä tekisi oikeasti mieli kehystää ja ripustaa seinälle. Ehkä osittain siksi että inspiroiduin Hesarin kkliitteessä olleesta sisustusjutusta, jossa vintage-kaupan omistaja oli sisusteerannut kerrostalokolmionsa italialaisen palatsin tyyliin. Se sisustus kolahti minuun jollain ihan erityisellä tavalla.

Lintubongarin tyttärenä ja itsekin linnuista suuresti inspiroituneena tulen vaalimaan tätä kirjaa suurena aartenani ja maistella ja makustella sen kertakaikkisen upeita kuvia.

Siitähän ollaan sitten ihan hys hys, että tämän kirjan oli alunperin tarkoitus mennä mun isälleni. Taidanpa vaan vihellellä viattoman näköisenä ja kähveltää sen oman kirjahyllyni kunniapaikalle.

Ps. Pahoittelen näitä kökköäkin kökömpiä ja kärpäsen kikkareen kokoisia kännykamerakuvia. Lisäks mun täytyy näköjään opetella käyttämään tärä WordPressin ipad-appsia hieman nykyistä paremmin, hienompien postausten takaamiseksi tulevaisuudessa.

Tagit: idoleista, jee!.

Tagit: jee!.

Ihailen pitkän linjan graafikoita jotka ovat jättäneet näkyvän jälkensä Suomalaiseen graafiseen suunnitteluun ja siihen visuaaliseen maailmaan jonka me päivittäin havainnoimme kaupungilla kulkiessamme. Nämä arvostetut, mutta vaatimattomat alansa ammattilaiset ovat onnistuneet herättämään tunteita ja samalla tekemään niin aikaa kuin ihmisten trendien mukana muuttuvia makumieltymyksiäkin kestävää jälkeä. Ilme voi muuttua, mutta sen ydin säilyy. Se tunnistettavuus ja ne piirteet jotka tekevät ilmeestä tunnistettavan, seuravaat mukana vuosikymmenestä toiseen aina yhtä raikkaina ja moderneina.

Kun katsoo esimerkiksi tätä graafikko Kyösti Variksen galleriaa, löytää sieltä tuttuja liiketunnuksia yksi toisensa perään. Osa niistä haltijoidensa mukana jo haudattuja ja keskuudestamme poistuneita, mutta silti edelleen voimakkaita muistoja ja tunteita herättäen. Osa taas edelleen haltijoidensa mukana kulkien ja meissä ilahduttavia “hei toi on toi!”  -huudahduksia aiheuttaen. Meille niin arkiset joutsenmerkit ja Alkon tunnukset, ne kaikki on joku suunnitellut. Tässä tapauksessa ei kuka tahansa joku, vaan maailmallakin arvostettu ja vankan vision omaava rautainen ammattilainen, joka on onnistunut siinä mikä mielestäni on yksi tämän ammatin tärkeimmistä tavotteista. Hän on nimittäin onnistunut yhdistämään kaupallisuuden ja omat voimakkaat visionsa ainutlaatuisella tavalla, jolle en voi kuin nostaa hattua.

Kyösti Variksen haastattelu Helsingin Sanomissa 4.1.2013. 

Kyösti Variksen sivut.

—

Toinen pitkän linjan graafikko jota ihailen suuresti on Erik Bruun, herkullisten Jaffa-limonadimainosten isä, joka on tunnettu myös upeista luontoaiheisista kuvistaan ja tunnuksistaan kuten esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton saimaannorpasta. Bruunin vuonna 1974 taiteilema norppa seilaa edelleen Luonnonsuojeluliiton logossa, eikä ole vuosien saatossa menettänyt tippaakaan viehätysvoimastaan.

Erik Bruun osuu omalla järkähtämättömällä tyylillään  myös nykyhetkeen, jossa kaikki on digitalisoitua mutta käsillä tekeminen suositumpaa kuin koskaan. Hän kun tekee kaikki työnsä käsin, täysin ilman tietokoneita, samalla tavalla ja samoja tekniikoita käyttäen kuin uransa alkuvuosina. On myös ollut hienoa havaita että Bruun on halunnut jakaa osaamistaan myös nykyisille nuorille suunnittelijoille ja täten edesauttanut joidenkin graafisen suunnittelun perinteiden jatkumista yhä edelleen, tuleville sukupolville.

On ollut myös ilahduttavaa nähdä kuinka media on viimeaikoina tuonut esille näitä katukuvaamme suuresti vaikuttaneita hahmoja.  Täten se ehkä on osaltaan kohottanut koko alan arvostusta ihmisten silmissä ja auttanut heitä näkemään kasvot kaikkien niiden liikemerkkien, mainosten ja julisteiden takana, jotka jo itsessään ovat meille niin kovin tuttuja.

Erik Bruunin sivut. 

Graafinen suunnittelu on osaltaan hyvin trendisidonnaista, mutta kuten nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, voidaan sen avulla saavuttaa myös jotain ajatonta ja meidän kansallisidentiteettimme vankasti kolahtavaa ja sinne  juurtuvaa. Sellaista pysyvyyttä johon voi aina luottaa, vaikka maailma ympärillä muuttuu. Nämä kaksi miestä ovat tehneet sellaisen uran josta minä voin vain haaveilla, mutta jos onnistun saavuttamaan edes pienen ripauksen siitä mihin he ovat kyenneet, olen onnellinen.

Tagit: idolit, tekstii.

Sainpa tässä erään kollegan blogia lueskellessani pontta pohtia aihetta jota olen pohtinut jo pitkään ja suunnitellut kirjoittavani siitä tänne blogiinkin. Kyseessä siis suomalaiset pitkän linjan graafikot joiden elämäntyötä ihailen suuresti. Tällä hetkellä oma olotilani ei sensijaan ole kovinkaan ihanteellinen, joten palaan asiaan paremmalla ajalla ja paremmassa olotilassa toivon mukaan illalla, viimeistään huomenissa. :)

.

Noniin… vihdoinkin ehdin pitkästä aikaa päivittää blogia. :) Pahoittelut siis hiljaiselosta. Ajattelin tähän väliin palata hetkeksi menneisyyteen kun sain nyt ensimmäistä kertaa näytille erään vanhan työn viime kesältä. Eli “Mummonmehu”-etiketit joista tässä pullossa (kännykuvaräpsy) punaista viinimarjaa. :)

Finally I got enough time to update the blog, sorry it took so long. :) I thought it would be a good time  to rewind to the last summer when I designed labels for my “grandma’s juices” she makes every autumn.

Tagit: in English.