Kuva: Aino Sutinen

Noniin, nyt on aikaa turista sitten hieman pidemmän kaavan kautta ensikertalaisen pienlehtitaivastelijan festarikokemuksista. :)

Jännitin ihan sairaasti ennakkoon tuota Pienlehtitaivastelua. Pelkäsin että mitä jos kaikki dissaa eikä kukaan osta multa mitään. Olin jo varautunut ottamaan takkiini ja vaipumaan murheen alhoon ja itsesääliin “kukaaneitykkäämustayäää!”.

Noh, varasin sitten mukaan maltillisen määrän myyntiartikkeleita, kuten  Kärmes ja hurjat seikkailut! -lehteä ja muutamia askartelemiani HUUpöllö-koruja. Päätin kokeilla uutuutena lanseerata Pienlehtitaivaassa HUUpöllö-sormukset, mutta niidenkään menekin suhteen ei ollut mitään suuria odotuksia.

Niinpä heti ensimmäinen Pienlehtitaivaspäivä tuottikin minulle suuren positiivisen yllätyksen, kun päivän jälkeen kaikki varaamani HUUpöllöt oli myyty ja Kärmes-lehteäkin oli jäljellä enää yksi kappale selailukappaleen lisäksi.

Niinpä sitä pitikin sitten turvautua suunnitelmaan B ja silmät ristissä illan tunteina häslätä kotona kasaan lisää myyntiartikkeleita sunnuntaille. Toisinsanoen kasasimme siis avomiehen kanssa kasaan Se oli se kesä… -lehtiä ja minä väsäsin kasaan pöllöaiheisia tarroja, joihin hetken mielijohteesta päätin HUUpöllön seuraksi ottaa myös uuden pöllöhahmo HUUhkajan.

Se oli se kesä… -omaelämäkerrallinen kuvakertomus herätti ihmisissä myös kiinnostusta niin, ettei niitäkään sunnuntaipäivän jälkeen tarvinnut yhtään kappaletta enää takaisin kotiin raahata. HUUpöllöt menivät edelleen kaupaksi ja HUUhkajakin herätti sen verran kiinnostusta festivaalikansassa, että päätin lähteä viemään tätäkin hahmoa HUUpöllön rinnalla pikkuhiljaa eteenpäin.

Tavaroiden myyminen ei suinkaan ole ainoa hieno asia Pienlehtitaivaassa, vaan lisäksi tuli nähtyä tuttuja (mm. muutama sellainen jota en ollut vuosikausiin nähnyt) ja tavattua uusia ihania ihmisiä. Lisäksi tuli saatua välitöntä ja suoraa palautetta omista töistään, mikä on todella hyödyllistä jatkoa ajatellen. :) Kaikin puolin siis hyvä viikonloppu. Hauskaa ja antoisaa oli siinä määrin, etten vieläkään ole toipunut festariväsymyksestä. :D

Sen verran tuli viikonlopun aikana shoppailtua, että ostin Sammakon pöydästä uunituoreen Anonyymit eläimet -albumin joka on albumimitassakin juuri niin loistava kuin odotinkin sen olevan. Kaikki strippisarjikset eivät mielestäni toimi albumimitassa, mutta Anon. el. toimi loistavasti ja albumissa tietyt asiat kuten jokaisen eläimen selkeä oma persoonallisuus tuli ehkä vielä yksittäisiä strippejä paremmin esille. Lisäksi Anon. el. edustaa juuri sellaista huumoria joka kolahtaa allekirjoittaneeseen ja minut varmaan leimattiinkin hulluksi paikallisjunassa kun luin albumia ja nauroin ääneen itsekseni.

Koko elämyksen kruunasi itse Maestron, eli Joonas Lehtimäen omistuskirjoitus loistavilla Exo ja kani- piirustuksilla höystettynä. Kiitos Joonas ja toivottavasti näemme pian lisää Anonyymejä eläimiä kovien kansien sisällä! :)

Kategoria: Skäbädäbä, Tekstipainotteista.
Tagit: Sarjakuvafestivaalit, tekstii