Tässä hommassa kaikista kamalinta on, kun työ on minun osaltani valmis ja siitä on aika päästää irti.

Itse kun ei tahdo päästää käsistään kuin täydellistä ja tällaiselle perfektionistille kovin isku märällä rätillä päin kasvoja on löytää tekemästään painotuoreesta julkaisusta jokin ärsyttävä virhe, joka tekovaiheessa on jäänyt huomaamatta.

Siksipä olenkin tullut melkein vainoharhaisen tarkaksi ja yritän viilata tekeleeni aina viimeisen päälle, aina siinä määrin kuin se aikarajan puitteissa on mahdollista. On jotenkin voimaton olo päästää työstä irti, antaa sen jatkaa matkaa painoon tietäen, että nyt oma osuus työstä on tehty, eikä lopputulokseen voi enää vaikuttaa.

Pelkään hysteerisesti että julkaisu tulee ulos painosta aivan erilaisena kuin millaisena olin sen ajatellut. Pelkään että minulta on jäänyt jokin olennainen virhe huomaamatta,  joka olisi pitänyt ehdottomasti huomata ja korjata ennen painovalmiiden pdf:ien tekemistä.

Silti nautin tästä työstä ja työn tekemisestä aivan älyttömästi, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Yritän luottaa siihen, että kokemuksen myötä tulee myös helpommaksi päästää omat “lapsensa” maailmalle ja luottaa siihen, että niiden siivet kyllä kantavat. Uskon ja toivon, että kokemuksen myötä tulee helpommaksi myös hyväksyä se, ettei kukaan tai mikään ole täydellinen.

Eräs opettajani totesikin taannoin, että “jokaisessa ammattimaisessa painotyössä on ainakin yksi virhe”.   Ammattilainen ei toki tahallaan niitä virheitä sinne työhön jätä tai niitä tee, mutta jos painotyöhön nyt sattuu jokin virhe jäämään, niin se ei ole maailmanloppu, vaan ainoastaan osoitus tekijänsä inhimillisyydestä. Tämä ala on myös jatkuvaa oppimista ja mistäs sitä paremmin oppisi kuin virheistään.

Tätä opetusta en vielä ole omassa työssäni sisäistänyt, vaan jokainen pienikin virhe jonka työstäni jälkikäteen löydän (vaikka tiedän että kukaan muu ei sitä luultavimminkaan edes huomaa, tai ohittaa olankohautuksella) hiertää kuin kivi kengässä. Tämän kultaisen keskitien hyvän työn jäljen ja vapautuneen työskentelyn välimaastossa yritänkin löytää kulkeakseni, sillä kukaan ei vielä tähän päivään mennessä liene painovirhepaholaisen toimesta kuollut.

Kategoria: Skäbädäbä, Tekstipainotteista.
Tagit: tekstii